Meidän kasikuinen

Tänään meidän pikkuinen täyttää jo kokonaiset kahdeksan kuukautta! Juuri eilen päivittelin, että missä välissä poika on kasvanut pidemmäksi kuin kylpyammeensa. Juhlapäivän kunniaksi käytiin tutustumassa uuteen neuvolaan. Oma neuvolatäti jäi näkemättä, hommat hoituivat lääkärin ja opiskelijan (?) kanssa.

"Paino ja pituus nousseet kivasti. Normaalit sydän - ja hengitysäänet. Ph +/+, testis +/+. Jäntevä ja tyytyväinen poika." Meidän jäntevä ja tyytyväinen poika ei kyllä neuvolassa näyttänyt parasta itsestään. Kovasti itkutti ja krokotiilin kyyneleetkin valuivat. Kyllä itseäkin harmittaa kun herätetään ja aletaan tekemään kaikenlaisia testejä.

Pituutta oli 72,1 cm ja painoa 9,6 kg. Päänympärys oli 46,7 cm. Syntymästä pituutta on tullut jo huimat 21,1 cm!

Taitavakin meidän poika on. Minähän olen täysin puolueeton sanomaan. Eteenpäin mongerretaan kuin mittarimato, jalat huiskivat sivulta toiselle. Taputtaminen on äärimmäisen kivaa, samaten jos joku seisottaa. Vilkuttaakin osataan, vaikka välillä onkin hauskempaa taputtaa kuin vilkuttaa jollekin. Syöttötuolissa istutaan hienosti, mutta lattialla ei vielä osata itse nousta istumaan. Neuvolassa ei myöskään tullut suojaheijasteita kun kokeiltiin kallistaa istuma-asennossa. Välillä noustaan konttausasentoon, mutta ei siinä vielä mitään tehdä. Välillä hytkytään kun lasketaan lattialle konttausasentoon.

Kyljistä ja leuan alta kun kutittaa niin saattaa suusta päästä melkoinen röhönauru. Ja se on ihan parasta! Jontun mielestä on myös hauskaa roikottaa päätä ja olla selkä kaarella sylissä.

Ensi viikolla mennään moikkaamaan lastenlääkäriä, yskä vaivaa vieläkin. Eiköhän se nyt lähde kun neuvolasta laitettiin lähete ja varattiin aika. Tuleepahan käytyä. Välillä olen hyvinkin huolissani tästä yskästä, välillä taas en. Kuten lääkäri kirjoittikin, sydän- ja hengitysäänet olivat normaalit ja tämä äiti sai siitä hieman mielenrauhaa. Ja onhan pahin yskä jo ohi. Mutta saisi loppua kokonaan.