Olen aikeissa palata työelämään elokuussa, mikäli vain töitä löytyy. Valmistuttuani en ehtinyt saamaan vakituista työtä ja määräaikainen työsuhteeni päättyi äitiysloman alkaessa. Ja kuten arvata saattaa, eipä niitä suhteita tänne Poriin ole olemassa. Sen verran olen jo aktivoitunut, että muutamaa Satakunnassa auki olevaa paikkaa olen hakenut. Seuraava tavoite on päästä haastatteluun.
Tämän aktivoitumisen seurauksena ajankohtaiseksi on tullut oikean hoitomuodon miettiminen pojalle. Siinäpä onkin pohtimista. Itse olen ollut sekä perhepäivähoidossa että päiväkodissa. Kuitenkin miellän itseni vahvasti päiväkotilapseksi. Ehkäpä tämä johtuu vain yksinkertaisesti siitä, että sen ajan muistaa itse paremmin.
Mitä hyviä puolia minä löydän päiväkodista? Lasten kanssa toimii monta aikuista, joista varmasti ainakin joku on lapselle mieluinen. Päiväkodissa työskentelee tehtävään koulutettua henkilökuntaa, vaikkakin näin pienten ryhmissä ei välttämättä lastentarhaopettajaa ole, lastenhoitajia kuitenkin. Tarhat ovat rakennettu lapsille. Niissä on huomioitu lasten tarpeet ja turvallisuus. Ryhmät ovat ikäluokittain eli ryhmästä löytynee ainakin yksi suurin piirtein samanikäinen lapsi.
Entäpä niitä huonoja puolia? Noh, ne isot lapsiryhmät. En oikeastaan muuta. Eivätkä ne lapsiryhmät laskennallisesti niin isoja ole. Yleensä 12 lasta ja vähintään kolme aikuista. Eli neljä lasta yhtä aikuista kohti.
Perhepäivähoidossa lapsi saa olla kodinomaisessa hoidossa. Loistava perhepäivähoitaja on loistava! Ei siitä mihinkään pääse. Lapsia on huomattavasti vähemmän kuin päiväkodissa.
Mutta ei tämä niin yksioikoista ole. Perhepäivähoidossa niitä aikuisia on vain se yksi. Ja se onkin sitten melko ikävää jos lapsi ei tätä aikuista koe mukavaksi ja turvalliseksi. Usein myös kuulee, että osa perhepäivähoitajista alkaa tähän työhön, jottei omia lapsia tarvitse vielä viedä hoitoon. Miehen sisko muistaa vihanneensa yhtä perhepäivähoitajaa, jonka luona vain hoitajan omat lapset saivat leikkiä tietyillä leluilla eikä aina välipalaakaan tarjottu, vaikka se heille olisi kuulunut. Tämä on melkoinen ääripää, mutta täyttä totta. Tosin aikaa on jo yli 20 vuotta. Perhepäivähoitaja toimii yksin eikä kukaan toinen aikuinen ole siellä "toimintaa seuraamassa". Eikä se ryhmä nyt varsinaisesti pienempi ole. Täällä ainakin perhepäivähoitajalla voi olla neljä kokoaikahoidossa olevaa ja sen lisäksi yksi esikouluikäinen puolipäivähoidossa oleva. Eli parhaimmillaan/pahimmillaan viisi lasta yhdellä aikuisella.
Minkälaisia kokemuksia ruudun toiselta puolelta päivähoidosta? Me kallistuimme päiväkodin puoleen. Ainakin toistaiseksi.
Hyvää pohdintaa! Män olen ollut lapsena vain sillä perhepäivähoitajalla ja onnekseni tämä hoitaja oli aivan ihana! Teki työtään täydellä sydämellä, oli lempeä ja kärsivällinen. Askartelimme, leikimme ja ulkoilimme. Joskus hoitajan lomien aikana oli päiväkodissa ja sen koin turvattomaksi paikaksi. Isot tilat, paljon lapsia ja aikuisia, muistan selvästi ne tunteet. Puolensa molemmissa varmasti! Vaikea juttu! Tsemppiä työnhakuun! :)
VastaaPoistaSe on kyllä ihan parasta kun on loistava perhepäivähoitaja! Kiitos tsempeistä!
PoistaItse olen ollut perhepäivähoidossa kahdessa paikassa ja päiväkodissa. Toinen perhepäivähoitojista oli aivan loistava ja ihana, toinen vissiin ihan ok, mutta äiti oli välillä harmissaan, kun sai hakea minut hoidosta räkä poskella ja ruuat naamassa... Päiväkodissa viihdyin tosi hyvin ja koska äitikin on "päiväkoti-ihminen", niin olen aina mieltänyt myös itseni päiväkotityypiksi.
VastaaPoistaSanterille valittiin hoitopaikaksi päiväkoti, Santeri aloitti hoidon tammikuussa 1v. 8kk iässä. Noin kuukausi meni, kunnes ekaa kertaa Hante jäi hoitoon itkutta, käppäili vaan itse eteisestä aamupalapöytään ja huusi heipat (äidille aivan ihana kokemus, samaan aikaan oli pidäteltävä itkua ja ylpeydenpuuskaa!). Siitä lähtien päiväkoteilu on sujunut jo oikein mainiosti, vaikka edelleen toki sitä hommaa harjoitellaankin... Santeri on myös mummulla edelleen yhden päivän viikosta.
Päiväkodin hyviä puolia on mun mielestä just sellanen "ammattimaisuus", siellä on jonkinlainen varhaiskasvatussuunnitelma, jota noudatetaan. Päiväkodissa on tilaa ja se on suunniteltu lapsille ja lasten leikkeihin. Hoitajia on useita, joukkoon mahtuu toki monenlaisia hoitajia, mutta ainakin todennäköisyys kivoihin hoitajiin on hiukan suurempi, kuin jos hoitajia olisi vain yksi... Perhepäivähoitaja voi toki olla aivan ihana tyyppi, sellainen joka tulee vielä lakkiaisiinkin, niinkuin mulla, mutta sitten taas toisaalta se voi olla ihan kurjakin, eikä sitä voi etukäteen tietää. Se mikä mua jännitti, oli se, ettei Santeri vielä osannut hoitoon mennessä puhua, joten olis ollut ihan kauheeta, jos sillä olisi ollut kurja hoitaja, eikä se mitenkään olis osannut sitä meille kertoa. Mutta joo, päiväkoti oli meidän valinta ja siihen ollaan oltu tyytyväisiä! Eka kehityskeskustelu tulossa parin viikon päästä, saas nähdä mitä ne on tykänny Santerista ja meistä :)
- Elina R.
Loistavaa, että päiväkoti on ollut hyvä ratkaisu! Jotenkin tuntuu siltä, että me ollaan ihan omituisia kun ollaan päädytty päiväkotiin. Siis muiden mielestä :) Juuri samoja juttuja ollaan pohdittu, mitä kirjoitit.
PoistaJa herranjestas kun teidän poitsu on jo iso!