11.4.2014

Ihana, kamala tutti

Tutti on ihana asia. Poikaa ei ole hirmuisesti tarvinnut nukuttaa, tutti on sen hoitanut. Tuttia meillä ei syödä muuten, nukkumaan mentäessä sitä on mussutettu. Silloin tällöin on lohtututtia tarvittu (just joo, "tuttia ei syödä muuten"), automatkalla Turku-Pori välillä joka kerta. Kaksituntinen on uuvuttavan pitkä matka, vaikka siitä osa meneekin nukkuessa.

Nyt kuitenkin on tarkoitus hiljalleen luopua tutista. Ja se tuntuu aivan mahdottomalta! Kovinkaan kaksisia yrityksiä ei vielä ole ollut. Pari kertaa on jätetty Joonatan sänkyyn ilman tuttia, tutti tosin on ollut sängyssä. Kuka arvaa miten siinä kävi? Herrahan etsi tutin ja laittoi itse suuhun. Toistaiseksi kerran olen jättänyt tutin päikkäreille mentäessä pois, eihän siitä mitään tullut. Äiti luovutti.

Taidetaan toistaiseksi rajoittaa tutin käyttö omaan sänkyyn. Eli ei oteta enää rattaisiin mukaan tai lykätä automatkalla suuhun. Rattaissa tuo tuskin tulee ongelma olemaan, hyvin vähän sitä on tähänkään asti tarvittu. Lähinnä ollut varmuuden vuoksi mukana. Automatkalla täytyy sitten vain pysähtyä ja antaa syliä. Saa nähdä sorrutaanko heti tänään :)

 
Milloin teillä on luovuttu tutista ja minkälaisilla toimenpiteillä? Kaikki temput ja niksit ovat tervetulleita!

6 kommenttia:

  1. Meillä luovuttiin tutista kokonaan viime kuussa. Päätettiin, että nyt loppui tutin lupsuttaminen, kun poika heräsi monen monta kertaa yössä vaatimaan tuttia suuhunsa (ei osannut etsiä tuttia sängystä yöllä). Meillä tutista vieroitus meni tosi hyvin ja nyt nukutaan KOKONAISIA ÖITÄ ilman herätyksiä :) ihanaa <3

    Lisää meidän tutit veks -operaatiosta voi lukea täältä: http://tamahetkionnyt.blogspot.fi/2014/03/nyt-lahti-tutit.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa aivan loistavalta! Kiitos linkistä, menenkin heti lukemaan :)

      Poista
  2. Meillä poika täyttää ens kuussa 2v ja saa vielä tutit nukkumaan mennessään. Ei viititty alkaa vierottaa nyt tässä keväällä kun pikkusisko vasta syntyi. Nyt kuitenkin annan tuttien "luonnollisesti kuolla" sillä ne alkaa hajoomaan enkä uusia enää osta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, vieroittaminen olisi voinut olla melko haasteellista pikkusiskon syntymän aikaan. Kaksivuotias ymmärtää jo puhetta, on ehkäpä helpompaa kun voi selittää miksi tutit katoavat tai loppuvat :) Kunhan ei keksi, että niitä saa kaupasta lisää :D

      Poista
  3. Meillä tutti myöskin enää unituttina ja oon tässä pohtinut jo useaan otteeseen sen poisottoa, mut oon aina luovuttanut kuitenkin. plääh. Rinnan ja tuttipullon syömisenkin Lucas lopetti itse, joten oonkin pohtinut, että josko hän joku päivä heittäis nääkin vaan nurkkaan...turha toivo? :D jään myös uteliaana kurkkimaan niitä hyviä vinkkejä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sopiihan sitä toivoa, että Lucas itse luopuisi tutista. Helpointahan se olisi :)

      Poista

Ihanaa kun löysit tiesi tänne! Kommentit ovat blogin suola, jätä toki merkki käynnistäsi!