Ihana, kamala tutti

Tutti on ihana asia. Poikaa ei ole hirmuisesti tarvinnut nukuttaa, tutti on sen hoitanut. Tuttia meillä ei syödä muuten, nukkumaan mentäessä sitä on mussutettu. Silloin tällöin on lohtututtia tarvittu (just joo, "tuttia ei syödä muuten"), automatkalla Turku-Pori välillä joka kerta. Kaksituntinen on uuvuttavan pitkä matka, vaikka siitä osa meneekin nukkuessa.

Nyt kuitenkin on tarkoitus hiljalleen luopua tutista. Ja se tuntuu aivan mahdottomalta! Kovinkaan kaksisia yrityksiä ei vielä ole ollut. Pari kertaa on jätetty Joonatan sänkyyn ilman tuttia, tutti tosin on ollut sängyssä. Kuka arvaa miten siinä kävi? Herrahan etsi tutin ja laittoi itse suuhun. Toistaiseksi kerran olen jättänyt tutin päikkäreille mentäessä pois, eihän siitä mitään tullut. Äiti luovutti.

Taidetaan toistaiseksi rajoittaa tutin käyttö omaan sänkyyn. Eli ei oteta enää rattaisiin mukaan tai lykätä automatkalla suuhun. Rattaissa tuo tuskin tulee ongelma olemaan, hyvin vähän sitä on tähänkään asti tarvittu. Lähinnä ollut varmuuden vuoksi mukana. Automatkalla täytyy sitten vain pysähtyä ja antaa syliä. Saa nähdä sorrutaanko heti tänään :)

 

Milloin teillä on luovuttu tutista ja minkälaisilla toimenpiteillä? Kaikki temput ja niksit ovat tervetulleita!