19.8.2014

Ristiriitaisuuksia

Nyt on palattu työelämään ja poika on aloittanut päivähoidon. Äidillä nämä muutokset ovat saaneet aikaiseksi ristiriitaisia tuntemuksia (tietenkin), vaikka tavallaan tiedän sen olevan turhaa.

Töitä olen paiskinut nyt huimat kaksi päivää, niiden lisäksi olen yhden päivän ollut työpaikalla perehtymässä. Poika on siis ollut päiväkodissa kolme päivää. Olen jo tovin ollut sitä mieltä, että päiväkoti tulee olemaan pojalle hyvä juttu. Poika tarvitsee ehdottomasti muuta seuraa päivisin kuin pelkän äitinsä. Keväällä kävimme MLL:n perhekahvilassa kerran viikossa. Varmasti olisimme jatkaneet siellä käyntiä, mikäli en töitä olisi saanut. Mutta tuo kerran viikossa on selvästi aivan liian vähän. Totta kai syksyllä taas alkaisi muutakin toimintaa, jolloin tarjolla olisi enemmän sosiaalisia kontakteja. Ja tämä ajatus on saanut aikaan niitä ristiriitaisia tuntemuksia. Olenko huono äiti, kun olen sitä mieltä, että lapselle tämä on parempi? Että lapsi on erossa äidistään?



Myös omalle pääkopalle töihin paluu (ja sen tuoma "pakko" päivähoidosta) tekee hyvää. Olenko kamala ihminen, kun myönnän ettei minusta olisi kotiäidiksi? Hatunnosto kaikille kotiäideille! Minä vain kaipaan työelämää ja työn tuomia haasteita (muistetaan tämä kun vastaan tulee jotain todella haasteellista). Kaipaan sitä sosiaalista ympäristöä. Porissa minulla ei myöskään toistaiseksi ole läheisiä ystäviä, ja työyhteisö on parhaimmillaan superkiva juttu. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Onko jollain samoja tuntemuksia?



No mitenkäs se päivähoito? Ensimmäinen päivä meni superloistavasti! Tai siis poika ei tainnut edes huomata lähtöäni, vaikka tietenkin sanoin heipat ja annoin pusut. Siinä vaiheessa olisi sen verran hälinää, että taisi huomio kiinnittyä siihen. Toisena päivänä sitten kiukuteltiinkin. Tänään lähtiessäni poikaa kovasti itketti, mutta hakiessani ei enää itkua tullut. Huomatessaan minut poika lopetti leikin, nousi ylös ja iloisesti käveli äidin syliin. Miljoona sydäntä tähän. Tätien mukaan päivät ovat menneet hyvin, itkuja on tietenkin ollut, mutta niistä on päästy yli, syöty hienosti kaikki ruuat reippaasti ja itse, nukuttu runsaat päiväunet ja leikitty.
 


3 kommenttia:

  1. Miljoona sydäntä lisää tähän!

    t. Hensu

    VastaaPoista
  2. No et todellakaan ole huono äiti! :) Oon sitä mieltä, että yleensä kanstii tehdä niinkuin parhaalta tuntuu. Itse viihdyn hyvin kotiäitinä, mutta ymmärrän myös heitä jotka menevät töihin ja laittavat lapsensa aikaisemmin hoitoon. Sillä kyllä se hoitoon vieminen tulee kuitenkin kaikille jossain vaiheessa :) Kiva myös kuulla, että hoidossa on mennyt kaikki hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista! On kyllä ollut mahtavaa huomata kuinka hyvin poika hoidossa viihtyy! Kaksi viimeistä päivää on "moikannut" kun on menty hakemaan ja jatkanut leikkejä :)

      Poista

Ihanaa kun löysit tiesi tänne! Kommentit ovat blogin suola, jätä toki merkki käynnistäsi!