Kuten kuvista näkyy, päivä ei ollut kovin aurinkoinen. Päivä oli harmaa ja vettäkin tihkutteli. Veronalainen tarjoilija kertoili meille, ettei Veronassa tänä vuonna ollut varsinaista kesää. Sateettomia päiviä oli vain muutama.
Julian parveketta käytiin tietenkin katsomassa. Paikka oli tulvillaan rakkaudentunnustuksia. Rakkauslukkoja oli pilvin pimein, samaten sisäpihalle johtavan kulkuaukon seinät olivat täynnä kirjoituksia ja laastareita. Liekö laastareilla joku syvempikin tarkoitus vaiko onko se vain jotain mitä joka turistin laukusta (paitsi meidän) löytyy?
Verona oli kyllä käymisen arvoinen paikka. Vietimme siellä muutaman tunnin, joka oli aivan sopiva aika meille. Varmasti nähtävää olisi enemmänkin, tuossa ajassa toisaalta ehti hyvin kävelemään Julian parvekkeelle, kiertelemään hieman kauppoja ja aistimaan paikan tunnelmaa.
