Ensimmäisen viikon mies on tontilla Varsinais-Suomessa ja me jatketaan isätöntä arkea täällä Satakunnassa. Itsenäisyyspäivän aikoihin miehen aktiivivapaat vaihtuvat isyyslomaan, jolloin isi hoitaa poikaa minun työskennellessä. No big deal. Paitsi että minä jään yksin Satakuntaan ja miehet menevät talohommiin. Kaksi viikkoa tämä äiti asustaa ilman miesväkeä, tosin viikonloppuna nähdään.
Arvatkaapa kuinka oudolta tuo ajatus tuntuu. Tämä on jo tovin ollut tiedossa, joten sulattelua on tehty. Viikko kaksin pojan kanssa jännittää, virtaa pitäisi äidiltä riittää kahden aikuisen edestä. Tietenkin jännitän myös sitä, miltä tuntuu viettää viikot yksin ja viikonloput yhdessä.
Toisaalta aion ottaa yksinolosta kaiken irti. Joululahjoille en ole juurikaan ajatusta suonut, aikaa niiden hoitamiseen riittää noina kahtena viikkona. Samaten kortit jäänee niille viikoille. Suunnitelmissa on myös kämpän siivous ihan rauhassa. Vaikka onhan tuo imurointiapulainen superherttainen.
Joulukuun ensimmäisenä poika sai "avata" ensimmäisen kalenterin luukun päiväkodissa. Luukka aukaistiin vasta kotona ja sieltä löytyi oma pipipussi.
Joulukuun ensimmäisenä poika sai "avata" ensimmäisen kalenterin luukun päiväkodissa. Luukka aukaistiin vasta kotona ja sieltä löytyi oma pipipussi.
Mä en ole muuten koskaan kuullu pipipussista :D
VastaaPoistahttp://aitinaomanlainen.blogspot.fi/
Itse taisin jokunen vuosi sitten törmätä pipipussiin. Voi siis käyttää kylmänä tai kuumana eri vaivoihin kuten kuhmuihin, mustelmiin tai kipuihin.
PoistaMiksi et koskaan puhu blogissa piķkuveljesi pojasta? Olisi kiinnostavaa kuulla.
VastaaPoistaOlen tarkka siitä, että minulla on lupa laittaa kuvia ja kirjoittaa niistä henkilöistä, jotka blogissa esiintyvät, varsinkin jos ovat jollain tavalla tunnistettavia yksityisiä henkilöitä. Asiasta en ole keskustellut äidin kanssa.
PoistaOk. Onko joku syy miksi ei ole tullut puheeksi äidin kanssa? Olisi kiva lukea sun fiilistelyjä tädiksitulemisesta. :)
PoistaNo lyhyesti voin kommentoida, että tädiksi tuleminen on ollut erilaista mitä kuvittelin. Sen enempää en halua tilannetta spekuloida, mutta läheiseni (ja varmasti myös äidin puolen läheiset) tietävät mikä tilanne on. Toki toivon, että asiat olisivat monellakin tapaa toisin. Eniten toivon lapselle tasapainoista ja turvallista lapsuutta, joka on kehitykselle tärkeää. Vasta vanhuksena voin sanoa miten kaikki loppujen lopuksi meni.
Poista