3.2.2015

Häiriöitä harrastustoiminnassa

Aloitettiin vauvauinti pojan ollessa kolmen kuukauden ikäinen. Lähes aina olemme olleet uimassa koko perhe ja harrastus on ollut meille kaikille mieluinen. Nyt kuitenkin jouduimme puntaroimaan harrastuksemme jatkuvuutta.

Meidän pojallamme korvakierre alkoi heinäkuussa. Nuhaa ja flunssaa oli usein ja aina heinäkuun jälkeen korvista on löytynyt tulehdus. Olisiko ollut viiden antibioottikurrin jälkeen kun poikamme korvat päätettiin tuubittaa. Tuubitus tapahtui marraskuussa.


Joulukuun uinnit jätettiin väliin, miesten viettäessä lähes koko joulukuun Varsinais-Suomessa. Tammikuussakaan ei käyty uimassa, sillä uintimme jatkui vasta helmikuussa. Korvakierteen aikana uimisemme oli mitä milloinkin. Usein jouduimme perumaan uinnin ja varaamaan korvaavan ajan pojan sairastelun takia. Nyt tammikuun lähestyessä loppuaan ja helmikuun kolkuttaessa ovelle, saimme eräänlaisen märän rätin kasvoille. Viime viikon keskiviikkona pojalla oli illalla kuumetta. Kuumetta jatkui sunnuntaihin asti ja eilen oli ensimmäinen kuumeeton päivä. Nuhaa ja yskää on edelleen. Huomenna olisi uinti.

Uimakoulussa toiminta on aina kiertopistetoimintaa. Neljä pistettä, joissa jokaisessa on oma tehtävä suoritettuna. Ainakin yksi piste on sukeltamista. Sukeltamista, joka meiltä ei ole sujunut pitkään aikaan. Ennen tuubitusta tuntui varmasti epämukavalta, ja tuubituksen jälkeen korvasuojat ovat inhokit.

Joulukuussa aloimme pohtia uinnin lopettamista. Tammikuun sairastelu vahvisti ajatuksemme, lopetamme uinnin. Mukavasta harrastuksesta on tullut enneminkin taakka. Jatkuva uintien peruminen ja korvaaminen söivät harrastuksen mukavuutta. Uinnissa emme kuitenkaan pysty tekemään kaikkia pisteitä kuten pitäisi. Miksi siis jatkaisimme uintia tiettynä viikonpäivänä, ohjatussa ryhmässä, jossa emme voi tehdä ohjattuja asioita?

Harmittaa. Mutta päätimme, että käymme uimassa kun haluamme ja pystymme. Osittain mietityttää luovutimme liian helposti tai ajattelimmeko vain meidän vanhempien taakkaa. Toisaalta ohjatun toiminnan lopetus ei tarkoita harrastuksen lopettamista. Kylvyssä ja suihkussa poika viihtyy hirmuisen hyvin, eiköhän se uintikin ole mukavaa kun saa puuhastella mitä haluaa.

2 kommenttia:

  1. Harmittaa varmasti lopettaa harrastus, josta on kuitenkin nautittu. Itse en ole koskaan poikani kanssa ollut vauvauinti vaan ollaan alusta saakka käytiin vaan keskenämme, viimeksi juuri eilen:) lastenallas on niin hyvä, kun siellä lapsi voi huoletta kävellä eikä tarvitse sukeltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se tosiaan harmittaa, mutta onneksi uimassa voi tosiaan käydä muutenkin :)

      Poista

Ihanaa kun löysit tiesi tänne! Kommentit ovat blogin suola, jätä toki merkki käynnistäsi!