Synttärit vol.1

Juhlittiin sunnuntaina meidän kolmevuotiasta sukulaisten ja kummien kanssa. Kolme vuotta on kyllä mennyt yhdessä hujauksessa! Mitään ohjelmaa ei näillä synttäreillä ollut. Kaikkien vieraiden saavuttua Joonatan sai päättää avataanko ensin lahjat vai syödäänkö kakkua. Ei liene suuri yllätys, kun kerron että aloitettiin lahjoista. Voi sitä toisen riemua! Ne ilmeet ja eleet paketteja avatessa. Ihan parasta katseltavaa, niin vilpitöntä ja aitoa riemua. Pojan lisäksi lahjoja availi kaksi muuta lasta, ja hyvin se sujui yhdessä. Paljon paljastui autoja, niitä poika oli toivonut. Oikeastaan toiveissa oli pikku-Porsche, iso-Porsche ja poliisi-Porsche. Poliisiversio paketist paljastuikin. Myös paljon kaivattuja yöpukuja tuli mukavasti. Kitarankin poika sai, tarkkasilmäinen oli huomannut pojan ihailun pikkusiskon ristiäisissä kun pappi soitti kitaraa.

Tällä kertaa tein tarjoilut itse (tosin mummini toi mukanaan korvapuusteja miehelle, kunhän niitä juhannuksena kaipasi). Pöydästä löytyi kahta erilaista suolaista piirakkaa (se Parmankinkkuversio on ehdottomasti parempi!), kahta erilaista täytettyä leipää, kakkua ja Pavlovaa. Lisäksi hieman lapsia silmällä pitäen oli hedelmiä cocktailtikussa ja jokaiselle lapselle oli oma smoothie.

Kakkuna oli sitruunainen mustikkakakku, joka oli maultaan aivan ihana! Kakkuja tein kaksi, kun aloin leipoessani epäilemään yhden riittävyyttä. No, olisi riittänyt. Toisen tein gluteenittomana Semperin Fin mix -jauhoilla. Toimi hyvin! Itse maistoin molempia ja yhtä herkullisilta maistuivat.

Mies toteutti hienon katuliitutekstin meidän sisääntuloterassille, vielä tässä vaiheessa voi tehdä tällaisia erikoisempia ratkaisuja. Maanantaina pojalle tuli pikkuitku kun häneltä tippui vettä tekstin päälle. Saattaa olla kova paikka kun teksti siitä häviää.