Kuten aiemmin kerroinkin, olen aika poikki ja varsinkin esikoisen kanssa ollaan oltu hieman sukset ristissä. Miehen vapaapäivänä lähdin mammakaverin kanssa päätuuletuslenkille ja sen anti oli loistava!
Viisi kilometriä annettiin jalkojen viedä, välillä juosten, välillä kävellen ja välillä metsäpolkuja pitkin. Höpöteltiin sitä sun tätä. Ihana Doris on luvannut opettaa minulle myös hieman sienestyksen saloja, se kun on minulle aivan vierasta maaperää.
Teiden erkaantuessa päätin vielä mennä metsänkaistaleen kautta kotiin. Ja siellä vastaani tuli pieni keltainen sieni. Kuvaviestillä varmistelin vielä lajikkeen ja kantarelliksi se paljastui. Ja sieltä sammalten joukosta niitä löytyi vielä lisää.
Ne kantarellien löytöpaikat tuntuvat olevan pieniä salaisuuksia, joita ei muille paljasteta. Mutta löytyisikö sinulta joku superherkkuresepti, jonka haluaisit jakaa? Tavoitteena saada yksi (ehkä jopa kaksi) vähemmän sieniä syöneitä ehkäpä pitämään niistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa kun löysit tiesi tänne! Kommentit ovat blogin suola, jätä toki merkki käynnistäsi!