Karttoihin merkittyjä muistoja

Bongasin yhdestä Facebookin sisustusryhmästä idean julisteista, joissa oli paikan nimi ja koordinaatit. Tarkoitus oli toteuttaa itse tuollaiset tekstitaulut, mutta sitten törmäsin näihin ihaniin karttajulisteisiin, ja melko nopeasti tilasin ne kaupungit, joita olimme tekstitauluina ajatelleet. Eikö olekin upeita? Haluaisitteko kuulla tarinat niiden takaa?

Jospa vaikka edetään kronologisessa järjestyksessä. Pariisi oli meidän ensimmäinen yhteinen ulkomaille suuntautunut matka lukion toisella. Olimme miehen kanssa eri lukioissa ja minä päädyin miehen ranskanryhmän kanssa matkalle. Suuri osa ryhmäläisistä oli tuttuja yläasteelta, minä kun lähdin lukioon toiselle paikkakunnalle tutustumaan uusiin tuuliin. 

Lontoossa ollaan käyty kahdesti, ja voisin mennä vaikka kuinka monta kertaa! Ensimmäinen kerta taisi olla 2008 ja toinen 2012. Sisälläni asuu pieni britti, jokin vain vetää puoleensa. Miehen siskon ystävä asui tuolloin Briteissä ja saimme asustella heidän luonaan. 

Venetsiassa oltiin ystäväpariskunnan kanssa 2011 keväällä. Hotellimme oli pienellä saarella, joten vesiteitse tuli liikuttua jonkin verran. Keinutus tuntui jatkuvan vielä Suomessa. Venetsian matkalta tuli kiva pohjarusketus häitä ajatellen. 

Kuala Lumpurissa oltiinkin 2012 häämatkalla. Häämatkalle lähdimme vasta puolisen vuotta häiden jälkeen, sillä kesät vietämme mielellämme Suomessa. Jännitin matkaa melkoisesti, se oli ensimmäinen pitkä lentoni. Ja minä pelkään lentämistä. 

Porissa asuimme kaksi vuotta miehen töiden takia. Alun perin muutto oli pieni peikko, mutta mikä uskomaton retki se olikaan! Taisi meihin jäädä pieni pala porilaisuutta.

Turku olisi ollut ihana vaihtoehto ja muitakin kotimaisia paikkoja olisi voinut karttoihin laittaa. Mutta mies oli sitä mieltä, että Pori saa olla ainoa kotimainen, siinä on tavallaan se juju. Ja onhan se totta.



Ps. En tiedä liekö omat silmät väsyneet, mutta omasta mielestäni kuvien laatu on nyt melko heikkoa, pahoittelut siitä. Päätin kuitenkin julkaista nämä kuvat. Mielestäni ne eivät kamerasta katsottuna olleet tällaisia, olen hieman hämilläni. Mutta mies on jo tovin sanonut, että kenno kaipaa putsausta. Johtuneekohan siitä, jokin ainakin omasta mielestä mättää. 

Yläkerran olohuoneen pieni muutos

Meidän yläkerran olohuone, joka pääsääntöisesti toimii leikkikeskuksena, ei ole vielä sisutuksellisesti valmis, mutta päätin silti tehdä pienen postauksen tuosta tilasta. Taulut ja matto puuttuvat, ehkä joku jalkalamppu tai viherkasvi, sitä sun tätä niinkuin vähäsen joka huoneesta. Mutta kävin eilen Ikeassa hakemassa kehyksiä, ja tällä kertaa minulle kävi kuten monelle muullekin tuossa paikassa käy. Mukaan tarttui vähän muutakin.

Täydelliset tyynynpäälliset (ja sisälmykset) meidän toiseen olkkariin. Olen jo tovin silmäillyt sekä netissä että eri kaupoissa juuri oikean sävyisiä sohvatyynyjä. Mutta aina on joku juttu hiertänyt vastaan. En myöskään ollut valmis maksamaan maltaita sohvatyynyistä, jotka kuitenkin vaihtuvat aina kauden mukaan ja jotka ovat tilassa, joka on pääsääntöisesti lasten vallassa. Nämä ihanuudet kuitenkin veivät minut mukanaan, ja lähempänä rakastuin vielä enemmän kun huomasin niiden olevan pellavaiset.

Sohvalla on reilu puoli vuotta olleet tuollaiset väliaikaiset, liian pienet ja aivan väärän väriset tyynyt. Ne ovat alunperin olleet meidän sängyn päällä, ja mummini on tehnyt ne meille kymmenisen vuotta sitten. Ikeassa nappasin kainaloon kolme päällistä ja tyynyä, ja kotona ihmettelin omaa aivopieruani. Kolmehan on liian vähän ja hölmön näköistä. Mutta ajatuksissani ostin saman määrän mitä sohvalla entuudestaankin oli. Tänään sitten iloisesti marssin Ikeaan kahden lapsen kera, ensin vaihtamaan ne kehykset toisen värisiin, ja sitten metsästämään vielä kaksi päällistä ja tyynyä. Loistoidea jälleen kerran, mutta jos olisin odottanut siihen hetkeen, että pääsen vain yhden lapsen kanssa, olisi pitänyt odottaa tiistaihin. Aivan liian pitkä aika. Ja tämäkin postaus oli ihan pakko tehdä nyt kun oikeasti kannattaisi olla jo nukkumassa. Mutta kun tämän päivän aikana olen saanut kolme postausideaa (ja se on paljon viime aikoina vallinneen blockin aikana), niin onhan niitä lähdettävä heti toteuttamaan. Mutta ehkäpä paras hetki kuvata sohvatyynyjä ei ole syksyllä kello 22 jälkeen.

Hyvää yötä!