Meidän viikonloppu

Ihanaa alkanutta viikkoa! Meillä oli viikonloppu sen verran touhukas, että blogi sai suosiolla jäädä odottamaan uutta viikkoa.

Yritän kovasti miettiä mitä perjantaina tehtiin, mutta en millään saa päähän! Taidettiin olla ihan kotosalla, isillä oli hieman kuumetta ja flunssaa.

Lauantai olikin jännittävä! Meillä alkoi vauvauinti. Käytiin pojan kanssa kahdestaan pulikoimassa, isi istui kahviossa katselemassa. Uintiin kun ei kipeänä saa osallistua eikä todellakaan haluttu tartuttaa pikkuisia. Poika tykkäsi kovasti ja jaksoi hyvin koko puolituntisen. Uinnin jälkeen uni maistui.

Lauantain ohjelmassa oli myös keittiöiden katselemista ja ideoiden hakemista tulevaisuutta silmällä pitäen. Edessä on iso projekti, josta luultavasti tulee myös blogissa mainittua. Illalla mentiin pojan serkun luokse kyläilemään ja viettämään leffailtaa.

 

Sunnuntaina käytiin kannustamassa isin joukkue voittoon kauden ensimmäisessä kotipelissä. Pojalla tietenkin fanipipo päässä. Sunnuntainakin (kuten joka päivä) luettiin yhdessä Iloista lorutoukkaa. Nyt poika on hieman antanut merkkejä siitä, että esineisiin aletaan hiljalleen tarttumaan kiinni. Kirjan sivuja on jonkin aikaa hieman hipelöity.

 

Perjantaina saatiin myös pieni yllätys.

Koska oli juhlapäivä (poika täytti 3 kuukautta), päätti hän riemastuttaa äitiä ja isiä kääntymällä selältä mahalleen! Nyt ollaan sitten joka päivä käännytty ainakin kerran. Tämä oli tietenkin parasta koko viikonlopusta. Harmi vaan, että äiti ei saanut ikuistettua kuin tämän lämmittelykierroksen.

Pahoittelut sillisalaattitekstistä. Laitetaan vaikka maanantain piikkiin tämä :)



Neljännesvuosi

Poikamme on tänään kolme kuukautta vanha, neljännesvuoden. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, aika on mennyt nopeasti. Viime lokakuussa testi näytti plussaa ja nyt se viiva on täällä meidän kanssa. Muistan kuinka mies naureskeli testaamistani. Se oli ensimmäinen testi, jonka tein. Ja siihen piirtyi hyvin hailukka viiva. Kuukautisten piti alkaa tuona päivänä ja testailin aamulla kuuden jälkeen. Olin kuulemma kovin hätäinen.

 

Kolmen kuukauden iässä poikamme hymyilee, naureskelee ja juttelee. Välillä nauru yltyy ihan "räkänauruksi" asti. Päätä on kannateltu melko hyvin syntymästä asti, tosin väsyneenä ei jaksa vatsallaan makoilla. Kuolaaminen on jo melkoista, innolla odotetaan mitä se on hampaiden puskiessa ulos.

Vielä ei poika osaa kääntyä, vaikkakin välillä ollaan lähellä. Useimmiten kuitenkin makoillaan selällään tai vatsallaan ilman yrityksiä kääntyä. Nyrkit ja peukku eksyy usein suuhun, vielä kun poika ei osaa tarttua leluihin ja syödä niitä. Mutta sekin näyttäisi tapahtuvan minä tahansa päivänä. Puklurätteihin jo tartutaan (ehkäpä hieman vahingossa) ja se myös eksyy välillä suuhun. Varmasti joku päivä kiroan sitä, että kaikkea täytyy maistaa, mutta nyt odotan että se aika alkaisi. Tuo peukun lutkuttaminen kun ei ole hyvä tapa. Varsinkaan kun välillä tuntuu, että tutti oikein sylkäistään pois että saa mutustella sitä peukkua.

 

 

Maanantaina on kolmekuukautisneuvola ja silloin selviää pojan mitat pitkästä aikaa. Viime mitat otettiin 6.9. ja silloin pituutta oli 59,5 cm ja painoa 6050 g. Tuntuu, että kasvua on tapahtunut hirmuisesti! Veikkaan, että paino voi jo lähennellä seitsemää kiloa ja pituus on varmaan 64 cm hujakoilla. Tuolloin saadaan myös rokotteet. Meille oli alusta alkaen itsesään selvää, että rokotukset otetaan rokotusohjelman mukaisesti. Muita vaihtoehtoja ei edes harkittu. Äitiä vähän jännittää miten poika mahtaa reagoida, varmasti ainakin tulee se sydäntä riipivä itku. Miehellä on tuolloin päivystys, joten hän ei tule yöksi kotiin. Onneksi mummi lupasi tulla seuraksi ja mahdolliseksi avuksi. Jos poika vaikka kaipaa koko ajan syliä, niin on kaksi sylittelemässä.

Herkkuhetkiä vaatteiden parissa

 

Meillä vietettiin eilen ensimmäisiä me&i -kutsuja. Tupa oli täynnä (ei tosin paljoa vaadi, kaksiossa kun asutaan) ihania ihmisiä. Oman lisänsä kutsuihin toi peräti neljä vauvaa, joista vanhin täyttää pian puoli vuotta ja nuorin on hieman yli kuukauden ikäinen. En pidä mitään kutsuja kovinkaan usein. Luulisin että ovat yhdellä kädellä laskettavissa. Minulle kutsut ovat kuitenkin erinomainen syy leipoa. Ja lupasin jakaa täällä blogissa tarjoamani herkkujen ohjeet, joten tässä tulee. Palataan ostoksiin sitten myöhemmin kun ne ovat saapuneet.

 

Kolmen juuston pinaattimuffinit

Taikina

1 dl	juokseva margariinia
2  dl	vehnäjauhoja
1  tl	leivinjauhetta
100g	ruohosipulituorejuustoa

 

Täyte

1	sipuli
1  pussi  (150 g)	pakastepinaattia
1  rkl	juoksevaa margariinia
150g	emmentaljuustoraastetta
1  prk  (160 g)	fetaa

Sekoita margariini ja vehnäjauho-leivinjauheseos vatkaimella. Lisää tuorejuusto ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Laita taikina jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Kuullota pieniksi kuutioiksi leikattua sipulia sekä pinaattia rasvassa, kunnes pinaatin neste on haihtunut, 3 - 5 min. Anna seoksen jäähtyä sen aikaa kun työstät taas taikinaa.

 

Leivo taikinasta tanko ja jaa se 12 palaan. Pyöritä palat palloiksi.

Taputtele taikinapallot sormin muffinivuoan syvennysten pohjalle ja reunoille. Taikina saa nousta väh. 3/4 korkeudelle reunoista, jotta täyte mahtuu.

 

Lisää pinaattiseokseen juustoraaste ja siivilässä huuhdotut fetakuutiot. Jaa täyte vuokiin. Painele täytettä kevyesti, jotta kaikki mahtuu.

Paista 200 asteessa uunin keskiosassa kypsiksi ja kauniin värisiksi, 8 -10 min.

 

Nämä voi tehdä hyvissä ajoin ja pakastaa. Suosittelen käyttämään muffinipeltiä, paperisiin vuokiin voi olla haastavaa taputella taikinaa.

 

 

Päärynä-aurapiiras

 

Pohja

 

1dl juoksevaa margariinia

2dl vehnäjauhoja

suolaa

2rkl kylmää vettä

 

Täyte

 

1tlk päärynöitä mehussa

1prk creme fraicheä

2 munaa

aurajuustomurua

 

Nypi margariini, jauhot ja suola sekaisin. Lisää vesi ja pyörittele tasaiseksi palloksi. Painele voidellun piirakkavuuan pohjalle ja hieman reunoille.

 

Viipaloi päärynät ja levitä pohjan päälle. Ripottele päärynöiden päälle aurajuustoa oman maun mukaan. Itse laitoin noin puoli pussia, olisi saanut olla ehkä hieman enemmän. Sekoita kananmunat ja creme fraiche tasaiseksi seokseksi. Kaada päärynöiden päälle. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

 

Piirakka on maultaan melko mieto, makua saat säädeltyä aurajuuston määrän mukaan.

 

 

Suklaakierrejuustokakku

 

Pohja

 

400g digestivekeksejä

2dl juoksevaa margariinia

 

Täyte

 

600g philadephia-tuorejuustoa
250g maitorahkaa
1 ½ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
4 kananmunaa
1dl kuohukermaa
150g tummaa suklaata

 

Kuumenna uuni 175 asteeseen.

Murskaa keksit ja sekoita muruihin juokseva margariini. Painele keksiseos halkaisijaltaan 24 cm:n irtopohjavuoan pohjalle. Paista pohjaa uunin keskitasolla 10 minuuttia. Jäähdytä. Laske uunin lämpötila 140 asteeseen.

Sulata suklaa ja jätä odottamaan.

 

Vatkaa tuorejuusto ja maitorahka kuohkeaksi seokseksi. Sekoita joukkoon sokeri ja vaniljasokeri. Lisää munat juustoseokseen yksi kerrallaan ja lopuksi kerma.

Jaa taikina kahteen kulhoon ja sekoita suklaasula toisen juustoseoksen joukkoon. Kaada juustokakkuseoksia keksipohjan päälle vuorotellen. Tee kakkuun kuvioita veitsellä. Eli "piirtele" kiehkuroita.

Kypsennä kakkua uunin keksitasolla noin 1 ½h tai kunnes se on kypsä. Anna jäähtyä.

 

 

Ihania herkkuhetkiä!

Pala kakkua

Täällä on toohotettu viime viikosta (!) asti huomenna koittavien me&i -kutsujen parissa. 

Jostain kumman syystä on valmisteluihin varattava nykyisin huomattavasti enemmän aikaa kuin ennen. Aiemmin kun pystyi kaikki tekemään yhden päivän aikana. Viime viikolla tuli siis leivottua pakkaseen hieman suolaista. Eilinen oli pyhitetty siivoamiselle, tänään oli vuorossa makeaa leivontaa. Huomenna vielä yksi piiras ja itse kutsut. 

Reseptejä on kokeilussa kaksi uutta. Tänään yhdisteltiin kahta herkkua, juustokakkua ja suklaata. Huominen piiraskin on uusi resepti, mutta en vielä paljasta siitä muuta. 

Tässä kuitenkin kurkistus päivän aikaansaannokseen.
 

83

Voisin melkeinpä lyödä vetoa, että yksi vanha työkaverini tietää tasan tarkkaan mitä tuo luku tarkoittaa. Ja kaikki muut työyhteisössä tietävät tasan tarkkaan, että tältä kyseiseltä henkilöltä voi kysyä ympäri vuoden lukemaa ja hän tietää sen.

 

83 yötä jouluun. Terkkuja vaan M! Miksi höpöttelen joulusta? Koska olen jo tehnyt ensimmäiset joululahjahankinnat! Ikinäikinä en ole tässä vaiheessa vuotta tehnyt hankitoja, mutta nyt en voinut vastustaa kiusausta.

 

Kaikki lähti liikkeelle facebookin kirpputorilla nähdystä mainoksesta. Eksyin nettikauppaan, jossa oli myynnissä kaikenlaisia kivoja pipoja, huiveja, pussukoita ynnä muuta.

 

Klikkailin pipot itselle ja pojalle. Poitsun pipo on vielä vähän iso, ohjeellinen koko on puolesta vuodesta kahteen vuoteen. Mutta kevätpipoksi tämän pojalle ajattelin. Oman saa ottaa heti käyttöön. Samalla katse osui kaikkeen muuhun kivaan ja tosiaan jotain klikkailtiin pukin pakettiin. Sunnuntaina tilailin ja tänään kolahti postiluukusta.

 

Jos kiinnostuit pipoista tai muista, kurkkaa PikkuPikkaraisen sivut tästä.