Sisutuskärpänen

Saimme Porista hakemamme asunnon ja tiedon jälkeen (ehkä jo ennen sitä) sisustuskärpänen puri minua. Mitään suurempaa sisustuksen vaihtoa ei uuteen asuntoon tule, sillä jatkamme näillä samoilla huonekaluilla. Panostetaan sitten unelmien kotiin. Mutta tässäpä kodissa ei ole pojalla omaa huonetta ja uudessa on! See my point?

Olen ajatellut käyttä pääväreinä valkoista ja vihreää. Tosin serkkupojan huone on vihreäsävyinen, mutta ehkä se ei haittaa. Se huone onkin ihanasti sisutettu! Miehen sisko onkin innokas sisustaja. Vihreä on mukavan raikas väri, sinistä en halua vaikka se niin usein poikien huoneisiin yhdistetään.



 

Valkoinen höyhenlamppu on ihana! Ihastuin siihen heti kun näin. Tosin olen nähnyt vain kuva. Kevyt ja yksinkertainen, kuitenkin pienellä jujulla. Mutta luulen, että tämä on takuuvarma pölynkerääjä. Vihreä tähtilamppu on myöskin kiva, mutta ehkäpä liian vihreä. Jotenkin iskee, mutta jokin myös pistää silmään, en tiedä mikä. Pöllölamppu on supersuloinen, mutta pitäisikö kuitenkin ottaa jotain hillitympää ja monivuotisempaa?

 

 

 Pojallahan on valkoinen sänky ja hoitopöytä, jotka tulevat uuteen huoneeseen. Vihreä peitto sopisi sängyn reunalle roikkumaan ja päiväpeitoksi.

 

Tulevassa huoneessa on melko tökerösti peitetty vanha oviaukko. Siihen voisi laittaa jonkun kivan hoitopöydän peittämään koloa ja hoitopöydän yläpuolelle joku kiva sisustustarra. Toinen idea on ostaa kangas ja pingoittaa se juuri oikeankokoiseksi koloon.

Seinälle voisi laittaa muutaman valkoisen lack-hyllyn, joille voisi laittaa kastelahjaksi saadut kauniit säästölippaat, soittorasian ja kummilusikan.

Makujen maailma

Meidän poika on päässyt uusien elämyksien makuun, sillä soseiden maistelu on aloitettu! Aloitettiin joulun pyhien jälkeen, 28.12. perunalla. Voi niitä ilmeitä! Ihan kamalaa! Nyt syöminen sujuu jo jotenkuten ja makujakin on tullut lisää.

 

Toistaiseksi olen tehnyt kaikki soseet itse (tässä vaiheessa se ei kovin paljon ole). Eikä se nyt ole mitenkään ylivoimaiselta tuntunut. Tänään pyöräyttelin soseita porkkanasta, perunasta ja bataatista.

Kaikki pääsivät yhdessä kattilaan höyrystymään. Yleensä olen perunan keittänyt kuorineen, mutta tänään höyrytin ilman kuoria. Notkistan soseet keitinvedellä ja jotenkin en tykkää siitä, että siellä lilluu sitä multaa. Vaikka kyllä perunan pesen ensin. Mutta toinen on vielä niin pieni ja masu voi olla herkkä. Toisaalta lattioita on jo nuoltu melkoisesti, vastustuskykyä on siis kerätty.

Perunan ja porkkanan soseutin yhdeksi soseeksi, nuo ovat molemmat jo tuttuja makuja. Bataattia sen sijaan ei ole vielä maistettu, joten sen tein omaksi soseeksi.

Bataatista tuli yksi levyllinen ja peruna-porkkanasosetta hieman reilu yksi levyllinen. Ensin parvekkeelle jäähtymään foliolla peitettynä, sieltä sitten pakkaseen.

Hedelmistä on maistettu päärynää ja se on herkkua! Pakkasessa on myös persikkaa odottamassa, uskon sen olevan myös maistuvaa.

Perjantaina meillä onkin viimeinen neuvolakäynti Turussa. Hieman on haikea mieli, neuvolan täti kun niin mukava. Lauantaina meidän pikkuinen täyttääkin jo puoli vuotta, hui! Voisinkin juhlapäivän kunniaksi tehdä jonkinlaisen katsauksen meidän puolivuotiaasta.

Mutta hei! Eikö löydy mitään muita vinkkejä Porista?

Hei, hoi Pori!

Tänä harmaana päivänä ajelimme tulevaan kotikaupunkimme, Poriin. On tuo matka muuten melkoisen puuduttava. Täällä sitten asustetaan maaliskuun alusta alkaen.

 

Olin sopinut näytöy neljästä asunnosta, joista kaksi oli saman yksityisen kautta ja kaksi välitysfirman kautta. Ei ollut surku kaukana ensimmäisiä asuntoja katsottaessa. Alkuvilkaisulta näytti ihan kivalta, mutta huh! Wc/kylppäri oli varmaan alkuperäisessä kunnossa. Muovimatto, joka oli useasta kohdasta rikki. Siitä törkyisyydestä puhumattakaan! Pistorasioita puuttui suojakuoret, johdot törröttivät valtoimenaan. Hyvä ratkaisu kohta ryömivän lapsen kanssa. Ja arvatkaapa mitä! Tämä oli remontoitu... Nämä asunnot olivat kuitenkin meidän ennakkosuosikit, sijainti loistava ja remontoitu asunto. Rappukäytävät myös olivat melko, hmmm, elämää nähneet.

 

Suuntasimme ehkäpä hieman lannistuneina seuraavia näyttöjä kohti. Seuraavasta kohteesta tuli juuri hieman vanhempi rouva ovesta ulos ja hänen kanssaan vaihdoimme muutaman sanan talosta. Meillä oli mummi matkassa mukana ja hän astuikin asuntoon ensimmäisenä. Käveli heti vessaan ja totesi tämän asunnon olevan meidän. Itsekin helpotuimme, parannusta edeltäviin huomattavasti.

 

Seuraavakin asunto oli huomattavasti miellyttävämpi. Pienen pohdinnan jälkeen totesimme kuitenkin tuon aiemman asunnon vastaavan hieman paremmin tarpeitamme. Koska asunnot olivat noin 100m päässä toisistaan, poikkesimme vielä uudestaan katsomaan asuntoa. Se ei ole täydellinen eikä se täysin ole meidän tyylisemme. Mutta se on siisti, siinä on kaakeloitu wc/kylpyhuone ja se ajaa asiansa loistavasti kahden vuoden asuntona. Eli hakemus laitettiin menemään, katsotaan haluaako vuokranantaja sen meille vuokrata.

 

 

Tästä kuvasta muuten taitaa näkyä meidän mahdollinen seuraava asunto. Mutta hei, hoi Pori! Huikkaapa mitä kivaa tiedät Porista! Se on meille melkoisen vieras. Minulle täysin, mies on opiskeluaikoina käynyt siellä muutamaan otteeseen harjoittelemassa. Itse olen vielä äitiyslomalla noin viisi kuukautta, joten vinkkejä ajanvietosta otetaan mielellään vastaan.

Turinoita maitobaarista

Min Mammapäiväkirja-blogista bongasin kivan haasteen ja halusin tuon itsekin tehdä. Haasteen tarkoituksena on saada nuoria äitejä puhumaan imetyksestä. En nyt tiedä olenko varsinaisesti nuori äiti, mutta halusin oman sanani sanoa, vaikka minua ei nyt tähän olekaan haastettu.

1. Pidätkö imettämistä tärkeänä asiana? Miksi?

Jollain tasolla kyllä. Ainakin se on itselleni tärkeä asia ja olisin luultavasti ollut hieman surullinen mikäli imetys ei olisi ollenkaan omalla kohdalla onnistunut. Äidinmaidosta vauva saa kaiken tarvitsemansa.

 

2. Imetitkö / imetätkö? Kuinka kauan haluat / olisit halunnut imettää?

Imetän vielä. Poika täyttää puoli vuotta 11.1. ja maistelu aloitettiin 28.12. Eli lähes puolivuotiaaksi täysimetyksellä. Ei tuosta maistelusta vielä hirmuisesti ole mahaan asti mennyt. Olen todella tyytyväinen imetyksen kestoon.

3. Mitä mieltä olet jos joku ei aio imettää (muista kuin terveyssyistä). Oikein / väärin?

Tietenkin se on jokaisen oma asia ja päätös, mutta ihmettelen jos joku hylkää imetyksen kokeilematta sitä.

 

4. Huomasitko, että imettämisestä olisi ollut itsellesi jotain hyötyä? Entäs haittaa?

Painonhallinnassa ja tippumisessa imetyksestä on varmasti ollut apua. Haitaksi nimeän ehdottomasti hiustenlähdön! Niitä varisee jatkuvasti ja koti on täynnä irtohiuksia jatkuvasti. Pukeutuminen täytyy aina miettä imetyksen mukaan. Tällä hetkellä ei käytössä ole kovinkaan monta vaatetta.

 

5. Onnistuitko mielestäsi imettämisessä? Miksi / miksi et?
Olen mielestäni onnistunut loistavasti! Vaikkakin välillä on ollut haasteita, olen imettänyt lähes puoli vuotta. Toki imetys jatkuu vielä, mutta kiinteistä tulee hiljalleen pääasiallista ravintoa.

6. Saitko sairaalasta apua imetyksen alkuun?

Yksi kätilö oli aivan loistava! Hän oikein otti asiakseen etsiä kanssani hyvä imetysasento. Toki sitä ennen olin kokeillut joitain erilaisia asentoja, mutta mikään ei ollut aivan täydellinen.

7. ...Entäs neuvolasta?

Hmmm. En varsinaisesti. En myöskään osannut kaivata. Neuvolasta tosin vinkattiin, että imetysasentoa kannattaa vaihdella, jottei tule tukoksia tiehyisiin. Ja mahdollista rintatulehdusta.
 

8. Millaista imettäminen mielestäsi oli? Helppoa? Hankalaa? Tylsää? Mukavaa?
Kaikkea tätä! Aluksi haastavaa, tylsää, hidasta. Olo oli kuin lypsykoneella. Toisaalta kun poika oppi paremmin imemään tuli riemua ja homma alkoi sujumaan. Kokonaisuudessaan helppoa, ainakin nyt tuntuu siltä. Olen tyytyväinen, että jaksoin yrittää vaikka välillä oli hieman hankaluuksia. Nyt nuo ovat vain häilyvä muisto.
 

9. Käytitkö rintakumia, rintapumppua tai maidonkerääjää apunasi?
Rintakumi oli käytössä jonkin aikaa. Poika ei minun lättänänänneistä saanut kunnon otetta ja jossain vaiheessa ajattelin, että koko imetysajan käytän rintakumia. Mutta niin se poika vaan oppi! Pumppaillutkin olen, aluksi rinnan tueksi, poika kun ei itseään syönyt tissiltä täyteen. Myös pakkaseen on pumpattu. Maidonkerääjä olen käyttänyt muutamasti, joko yösyötöllä kun seuraavana aamuna on ollut tarkoitus pumpata varastoon tai pumpatessa. Pitkään aikaan en ole kerääjää käyttänyt, valuminen on rauhoittunut melkoisesti.

10. Käytitkö mitään imetyksen tukipalveluja? (Neuvola, imetyspuhelin, imetyspoli...)
Google :) Rintaraivareiden aikaan kaipasin "vertaistukea".

11. Onko sinulla jotain "vinkkiä" imettämisen onnistumiseksi?

Älä luovuta ja jaksa yrittää! Mutta älä ota turhaa stressiä, imetys ei ole ainoa vaihtoehto. Lähes jokainen äiti on kokenut imetyksen ylä- ja alamäet, vaikka välillä tuntuukin siltä että on yksin.

 

 

Ei paras kuva, mutta säädyllinen imetyskuva :)

 

Makeaa mahan täydeltä, jälleen kerran

Instagram seurailijat (ja mahdolliset kurkkijat) näkivätkin jo illanistujaisiin tekemäni herkun ennen joulua, mutta blogiin se ehtii vasta nyt. Siellä kun reseptiä pyydettiin jakoon.

Marenki
5 valkuaista
2½ dl sokeria
2 tl maissitärkkelystä
2 tl vaniljasokeria
1½ tl etikkaa

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, niin että voit kääntää kulhon ylösalaisin vaahdon putoamatta. Lisää joukkoon sokeri pienissä erissä koko ajan rauhallisesti vatkaten. Siivilöi maissitärkkelys joukkoon, lisää lopuksi vaniljasokeri ja etikka. Sivele leivinpaperille kevyesti ruokaöljyä. Muotoile marenki pellille kahdeksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Paista 125 asteessa uunin alatasolla 1h 45min-2h.

Täyte
3/4 dl perunajauhoja
3/4 dl sokeria
4½ dl maitoa
3 keltuaista
4 dl kermaa
1 rkl vaniljasokeria
3/4 dl vaniljakreemijauhetta
5 isoa Daim-patukkaa
mustia ja punaisia viinimarjoja

Sekoita perunajauhot ja sokeri kattilassa. Lisää maito ja sekoita tasaiseksi. Lisää myös keltuaiset kattilaan. Kuumenna vispilällä sekoittaen kunnes seos pulpahtaa. Ole tarkkana, äläkä jätä kattilaa hetkeksikään. Seos saostuu yllättäen. Anna jäähtyä.

Sekoita kerman joukkoon vaniljasokeri ja vatkaa vaahdoksi. Rouhi kolme Daim-patukkaa veitsellä karkeaksi rouheeksi. Sekoita kermavaahdon joukkoon maitokiisseli ja vaniljakreemijauhe.

Nosta toinen marenki tarjoiluastiaan pohjaksi. Levitä päälle puolet täytteestä ja ripottele marjoja maun mukaan. Nosta toinen marenki päälle ja levitä päälle loput täytteestä. Ripottele taas marjoja ja lopuksi kaksi Daim-patukkaa käsin paloiteltuna.

Tätä ei tehdä nopesti yllätysvieraille, mutta pohjan ja täytteen voi kyllä tehdä etukäteen ja yhdistää vasta tarjoiluvaiheessa. Mikäli et tarjoa kakkua kotonasi vaan viet sen jonnekin, yhdistä pohja ja täyte vasta paikan päällä.