Annieweliina
Äidin suusta -blogista haastoi minut vastaamaan kysymyksiin omasta äitiydestäni. Haaste onkin vilahdellut äitiblogeissa, ja onkin ollut mukavaa lukea muiden ajatuksia. Haasteessa siis vastataan kysymyksiin rehellisesti ja haastetaan mukaan muita äitibloggaajia.
Minkälainen äiti olet?
Hmm. Olen johdonmukainen, vaikka väsyneenä välillä periaatteet hieman löystyvät. Kiltti ja lempeä, paljon haleja ja pusuja antava.
Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia?
Pääpiirteissään ei. Ajattelin ehkä olevani vielä kärsivällisempi ja jaksavaisempi. Työpäivän jälkeen on yllättävän väsynyt eikä aina pirteys oli maksimissaan.
Mitä luulet, että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?
Miehen mielestä olen varmaan välillä liian tiukkis. Ehkäpä myös napanuora on miehen mielestä välillä liian lyhyt. Isovanhempien ja isoisovanhempien mielestä (ehkä muidenkin) voisin varmaan hellittää ruokavalion suhteen. Muuten uskon, että kasvatusperiaatteitani pidetään hyvinä ja sopivina.
Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?
Välillä tsempata sen kanssa, että jaksaa toohottaa ja touhuta. Välillä sohva houkuttaa uloslähtöä enemmän, vaikka itsekin jaksaa paremmin kun on jotain tekemistä.
Mitä teet mielestäsi oikein?
Perusrutiinit ovat kunnossa, ja yleensäkin en löydä suuria moitteita kasvatuksestani. Työni puolesta saan seurata erilaisia perheitä ja kohtaloita, mikään ei ole parempaa kuin perusjutut.
Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.
Olen ja en. Kadulla kulkiessa, kauppakeskuksissa yms. kuljen hyvin lähellä poikaa, kosketusetäisyydellä. Tarvittaessa saan napattua pojan nopeasti kiinni. Valjaita ei kuitenkaan ole käytössä. Kotona meillä ei ole suojia pistorasioissa tai turvalukkoja kaapeissa. Turvalukot olivat kyllä harkinnassa, mutta se vaihe meni oikeastaan melko nopeasti ohi. Vaaralliset esineet olivat ylimmässä laatikossa, tosin nykyään poika ylettyy jo sinnekin. Poika tietää mihin keittiön laatikkoon saa mennä. Kotona ollessa poika ei ole yksin keittiössä. Leikit sijoittuvat aina muihin huoneisiin, keittiö ei ole niin mielenkiintoinen paikka. Lähinnä jääkaappi pitäisi lukita! Jenkkikaappi kun on helppo avata ja käydä nappaamassa esimerkiksi kirsikkatomaatteja. Kiipeilyä rajoitetaan jonkin verran, esimerkiksi pöydille kielletään kiipeämästä. Leikkipuistossa yritän toteuttaa periaatetta, että sinne saa kiivetä minne itse pääsee. Välillä onnistun, välillä en.
Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?
Tällaista tilannetta ei ole vielä tullut, mutta arvelisin selittäväni miksi jotain ei saa. Nytkin olen kotona kertonut, että kiukuttelulla ei saa mitä haluaa. Itse en heittäydy lattialle, aikuinen kun toimii esimerkkinä lapselle. Muiden huokailusta ajattelisin, että taitavat olla lapsellisia ja ymmärtää tilanteen. Aikamoisessa kuplassa on saanut elää, jos ei ole kaupassa kiukuttelevaan lapseen törmännyt. Usean kaupassa vietetyn työvuoden jälkeen uskon tietäväni, että työntekijöitä se ei haittaa. He kyllä tietävät itkupotkuraivarit.
Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? (Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)
Äiti ja isi herkuttelevat liikaa :) Joku voisi ajatella, että meillä on lapsen kanssa tiukkapipoinen suhtautuminen asiaan. Joonatan on kohta 1v 10kk vanha ja hänen herkkuaan ovat rusinat ja hedelmät. Karkkia, sipsiä, jäätelöä, limua hän ei ole syönyt lainkaan. Hän sai maistaa pienen palan kakkua huhtikuussa 1v 9kk iässä serkun synttäreillä. Juomana on aina maito, piimä tai vesi (piimä on suosikki). Mehua ei koskaan. Sokeroituja jogurttejakaan ei hänelle anneta. Pieni lapsi ei näitä tarvitse mihinkään. Toki esimerkiksi rusinat ovat todella sokeripitoisia, mutta se on luonnollista sokeria, eikä rusinoita syödä päivittäin. Roskaruoka on hieman haasteellinen käsite. Mutta jos menemme ravintolaan syömään, menemme sellaiseen paikkaan, josta saa kunnon ruokaa pojalle. Eli ei ranskalaisia, ei nakkeja. Nakkiruokia en ole kotonakaan tehnyt, mutta päiväkodissa tai muualla nakki(tai makkara)ruokia on syöty. Tiukkapipoisesti en periaatettamme ole päiväkodissa toitottanut, aloittaessa kerroin, ettemme ole herkkuja antaneet. Sama linja on jatkunut päiväkodissa, puuro annetaan maidon kanssa sokeroitujen lisukkeiden sijaan ja sokeroidun jogurtin tilalla annetaan leipää.
Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.
On. Viikonloppuisin nukkumaanmenoa voidaan siirtää maksimissaan noin tunnilla, jolloin nukkumaan mennään klo 21. Yleensä kuitenkin normaalisti klo 20.00. Samaten ruokailut voivat hieman poiketa. Lapsille rutiinit tuovat turvallisuutta ja säännöllinen elämänrytmi kuuluvat terveisiin elämäntapoihin.
Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelevat aikuisena kasvatustaidoistasi?
Toivon ymmärrystä. Toivon, että lapseni kokee kasvatukseni olleen oikeanlaista ja tukeneen hänen kasvuaan sellaiseksi ihmiseksi kun hän on. Toivon, että kasvatukseni on kasvattanut vahvan ja ylpeän, suvaitsevaisen ihmisen. Luulen, että ainakin osa näistä toiveista toteutuu.
Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?
Onpa vaikea kysymys. Koen tavallani olevani hyvinkin erilainen kasvattaja, mutta toisaalta taas en. Perhetilanteet ovat hyvin erilaisia, ehkäpä en sen takia osaa verrata näitä kasvatustapoja.
Ulkoiletteko päivittäin?
Päiväkodissa poika ulkoilee päivittäin, mutta emme ulkoile joka päivä hoitoajan ulkopuolella. Tästä koen todella huonoa omaatuntoa. Toivon, että tilanne muuttuu kunhan saamme talon valmiiksi. Nyt keskustassa asuessa ulos pitää erikseen lähteä ja välillä se jää kodinhoidonjalkoihin (meillä ei esim. voi laittaa astianpesukonetta ja pyykkikonetta samanaikaisesti päälle kun sulakkeet pamahtavat). Aina en myöskään yksinkertaisesti jaksa.
Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?
Vielä emme ole määritelleet ruutuaikaa, mutta Pikku Kakkonen on aamujen pelastus! Aamulla telkku taustalla päällä noin 15 minuuttia. Poika katsoo Pikku Kakkosta kun itse puen ja jälkikasvunkin pukeminen sujuu melko hyvin Pikku Kakkosen pyöriessä taustalla. Toisinaan tämä on päivän ainoa ruutuaika, joskus taas voidaan iltapäivälläkin katsoa Pikku Kakkosta, katsoa Muumeja tabletilta tai pelailla.
Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.
Halin, pussaan, kerron rakastavani, ilmeillä ja eleillä. Negatiivisissa ääni välillä korottuu (huono minä), usein kuitenkin saan mielestäni ääneni pidettyä melko hyvin kurissa. Negatiivisten tunteiden kohdalla pyrin selittämään miksi näin on.
Kiitos Annieweliina! Mukaan haastan seuraavat blogit:
Tiitukatriina
Tuuliajolla
Materialistimutsi
