Pilkahduksia kodista

Tarkoitukseni oli tässä yksi päivä kuvailla meidän kotia ja hieman kirjoitella siitä. No muutaman kuvan sain räpsäistyä kunnes vauva heräsi uniltaan. Päivät vain vyöryvät eteenpäin ja tuntuu, ettei mitään saa tehdyksi. Siitäkin huolimatta, että koko ajan tekee jotain.

Oikeastaan kaikki huoneet ovat vielä jollain tavalla kesken, pikkujuttuja. Sisustuksesta puhumattakaan! Oikeastaan kodinhoitohuone ja lasten huoneet ovat "valmiita", lasten huoneiden sisustaminen on kyllä kesken. Vauva nukkuu meidän kanssa, joten huone on melko tyhjän oloinen ilman sänkyä. Vessoista puuttuu led-listoja ja valaisimia, keittiöstä sokkelit, kaikkea sellaista. 

Arki on kuitenkin saanut jonkinlaista rytmiä ja pääsääntöisesti langat tuntuvat pysyvän käsissä. Haasteellisinta on toimia taaperon kanssa, äitiä taidetaan uhmata kaikista eniten. Ja se kyllä saa äidin kihisemään kiukusta, itkemään yhdestä sanasta, vaipumaan epätoivoon ja ties mitä! Mutta sitten on ne hetket kun poika haluaa antaa ison halin tai pyytää viereen nukkumaan. 

Viva Las Vegas! (sis. reseptin)

Perjantaina yllätettiin pyöreitä vuosia täyttävä naapuri kotikujan voimin. Meitä on tässä kujalla viisi taloa ja kuten ehkäpä näistä yllärijuhlista voi päätellä, täällä vallitsee hyvät naapurisuhteet. Naisten WhatsApp-ryhmä piippaili muutaman päivän melkoisen aktiivisesti kun lyötiin suunnitelmia lukkoon.

Lopputuloksena koristeltiin yksi autotalli Vegas-teemalla diskopalloineen ja pelipöytineen ja porukalla järjestettiin syötävät. Lapsille hodareita ja aikuisille pulled porkia coleslawn ja pitaleivän kera. Poppareita, sipsejä ja karkkeja unohtamatta. Sankarille oli tietenkin kakkuakin leivottu, koristeena pelikorttien ässät. Itse olin juuri bongannut juustokakkureseptin, joka kaipasi testaamista. Ja omasta mielestä se sopi hyvin illan teemaankin. 

Pohja
n. 150g Marie-keksejä
75g sulatettua voita

Täyte
4 dl vispikermaa
n. 3/4 pussia Omar-karkkeja
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
4 liivatelehteä
½ dl vettä

Koristelu
Popcornia
Suolaa

Voitele irtopohjavuoka tai vuoraa se leivinpaperilla. Murskaa keksit hienoksi muruksi ja sekoita voin kanssa. Painele irtopohjavuuan pohjalle.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Kuumenna kattilassa noin 1 dl kermaa ja Omarit. Sekoittele koko ajan ja käytä mietoa lämpöä. Kun seos alkaa muistuttamaan kinuskikastiketta, ota pois levyltä ja anna jäähtyä.

Vatkaa loppukerma (noin 3 dl) vaahdoksi. Sekoita tuorejuusto ja sokerit keskenään. Yhdistä kermavaahto juustoseokseen. Valuta seokseen noin puolet kinuskista ja sekoita hyvin.

Purista liivatteista ylimääräinen vesi pois ja sekoita ne kuumaan veteen. Lisää liivatevesi ohuena nauhana koko ajan sekoittaen kakkumassaan. Kaada massa pohjan päälle ja anna jäähtyä ainakin 3-4 tuntia.

Valmista popcornit. Itse käytin mikropoppareita, joihin lisäsin vielä hieman suolaa. Asettele popparit haluamallasi tavalla kakun päälle. Lämmitä jäähtynyt kinuskikastike notkeaksi. Itse olin jättänyt lpout kattilaan ja miedolla lämmöllä lämmitin sen uudestaan. Kaada kinuskia poppareiden päälle. Itse lisäsin vielä hieman poppareita kinuskin päälle.

Taidan tehdä tätä uudestaankin, mutta seuraavaksi suuremmalla täytteelle, jotta kakusta tulee hieman korkeampi. Nyt käytössä oli 24cm irtopohjavuoka.

Ps. Sopii hyvin Vappuunkin!

Isoveli

Toistaiseksi meidän tuore isoveli on ollut todella reipas ja huolehtivainen isoveli, eikä mustasukkaisuus ole vielä astunut kuvioihin. Varmasti sekin sieltä tulee, mutta nautitaan nyt tästä. Haluan kertoa miten meillä aloitettiin tottulemaan isoveljeksi tulemiseen ja miten olemme yrittäneet tehdä siirtymästä mahdollisimman mukavan. Ik'eroahan lapsille tuli kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta.

Pojalle kerrottiin tulevasta vauvasta ensimmäisen ultran jälkeen kun tiedettiin vauvan oikeasti olevan tulossa. Aluksi asiasta juteltiin vain silloin tällöin, sillä tuo puolen vuoden odotus on kuitenkin näin pienelle todella pitkä aika. Vauvan syntymän lähestyessä puhuttiin asiasta enemmän ja enemmän. Poika sai isoisovanhemmilta lahjaksi "Minusta tulee isoveli" -kirjan, jota mielenkiinnolla luettiin aina silloin tällöin. Kirjassa tuli kivasti isoveljeyden hyvät ja huonot puolet esiin. Poika kävi välillä silittelemässä masua ja yritettiin saada myös parit potkut osumaan isoveljen kokeillessa masua.

Kun syntymä alkoi olla todella lähellä, käytiin yhdessä pojan kanssa ostamassa pikkusiskolle oma unilelu. Poika sai synnyttyään lahjaksi tädiltään aasin, joka on äärimmäisen tärkeä. Kaupassa sitten katseltiin eri vaihtoehtoja, ja isoveljen mielestä pikkusiskolle oli ostettava pupu. Sovittiin, että kun pikkusisko tulee pois äidin masusta, saa isoveli antaa pupun pikkusiskolle.

Itse kävin vaivihkaa ostamassa tulevalle isoveljelle isoveljen lahjan. Kaksi uutta autoa paketoitiin pakettiin ja laitettiin synnytyslaitokselle mukaan. Toivon, etten ikinä unohda sitä näkyä, joka hissikäytävällä oli kun isoveli tuli hakemaan isin kanssa äitiä ja pikkusiskoa kotiin. Influenssan ja rs-viruksen takia vain isi sai vierailla osastolla, joten kuvia ja videoita lukuunottamatta isoveli ei ollut nähnyt pikkusiskoaan.

Hissikäytävällä istui silminnähden jännittynyt ja odottava isoveli, pupu kädessään. Niin hellyyttävä näky! Isoveli antoi innokkaasti pupun siskolleen ja katseli uutta tulokasta. Hetki kun oltiin vauvaa ihmetelty, annettiin pojalle hänen lahjansa.

Isoveli haluaa kovasti silitellä siskoaan ja kyselee siskolta haluaako hän maitoa, tissiä. Äiti saa koko ajan olla silmät valpaana, sillä hellyyttä voisi jakaa koko ajan, Eikä tuollainen vajaa kolmevuotias taapero osaa varoa pientä vauvaa. Autossa isoveli kertoo onko siskon silmät auki vai kiinni, ja pikkusiskon itkiessä voi itku tulla veljellekin. Ihan vain koska pikkusisko itkee. Pikkusiskolle leperrellään ihan erityisellä äänensävyllä ja kerrotaan, ettei ole mitään hätää.

Mullistuksia

Mistä sitä aloittaisi?

Meidän perheemme lukumäärä kasvoi 5.3. yhdellä kun rakas tyttäremme syntyi. Ainokaisesta tuli isoveli ja äidistä ja isästä vanhemmat kahdelle. Täällä eletään hektistä vauva- ja taaperoarkea, totutellaan uuteen.

Synnyttämään TYKSiin lähdettiin toisten nurkista ja maanantaina kotiuduttiin omaan taloon. Vielä keskeneräiseen, mutta asumiskunnossa olevaan. Muuttolupa rakennustarkastajalta saatiin syntymää edeltävänä torstaina. Aikamoinen kotiutuminen olikin! Isoveli ja isi tulivat meitä hakemaan ja automatkalla poika alkoi valittaa kuumuutta ja kitisemään ihan todenteolla. Kotipihassa mies sai juuri avatuksi auton oven kun poika jo oksensi kauniissa kaaressa. Mies sai onneksi kopattua suurimman osan käsiinsä, ja loput menivät turvaistuimelle ja vaatteille. Auto säästyi. Siinä sitten oltiin uuden vauvan kanssa keskeneräisessä talossa oksentavan taaperon kanssa. Pitkän sylittelyn jälkeen poika nukahti sänkyymme ja ehtikin muutaman minuutin nukkua ennen seuraavaa oksennusta. Jonkinlainen ruokamyrkytys tai vastaava taisi olla, sillä sen verran nopeasti meni tauti ohi.

No mutta kuten ehkä arvatakin saattaa, uusi vauva ja koti antavat paljon ideoita kirjoittamiseen. Toistaiseksi siihen ei vain ole ollut voimia. Nyt hiljalleen tuntuu siltä, että varovasti voisin yrittää kirjoitella ja kuvata. Talossa mikään tila ei ole täysin valmis, mutta siitä huolimatta palan innosta kuvailla kotia ja kirjoitella talosta. Päässä muhii myös postaus tuoreesta isoveljestä ja isoveljeksi tulemisesta. Ja tietenkin ihan tästä meidän uudesta arjesta. Tai en nyt tiesdä voiko tätä arjeksi sanoa. Mies lomailee töistä ja rakentaa taloa. Välillä olkkarissa on saunan lauteet, keittiön kaappitilasta pari kaappia on täynnä työkaluja ja niin edelleen.

Unelmien koti: Betonitaso osa 2

Tässä postauksessa jäätiin odottamaan betonitason pintakäsittelyä ja nyt jatketaan siitä.

Betonin pinta hiottiin hienolla hiekkapaperilla hieman rikki ennen pinta-aineen levittämistä. Tasomme saivat epoksipinnoitteen. Pinta muodostuu kahdesta aineesta, jotka sekoitettiin 50/50-suhteella ennen levittämistä. 

Neste oli hyvin ohutta ja juoksevaa, melko maitomaista. Levitimme epoksin pienellä telalla kahteen suuntaan. Käsittelimme pinnan yhteensä neljä kertaa, ihan vain varmuuden vuoksi. 

Epoksi muutti hieman tason sävyä tummemmaksi ja pinnasta tuli hyvin kiiltävä. Mitään kauneusvirheitä tai epätasaisuuksia se ei peitä yhtään. 

Pieniä epäilyksiä meillä on pinnan kestävyydestä, sillä seinien paikkamaalauksessa tasoon laitettiin maalarinteippiä, johon pinnoitetta tarttui selvästi mukaan. Eikä teippi siinä kauaa ollut ja tasokin oli varmasti kuiva, sen verran pitkä aikaväli oli kyseessä. Nuo alueet mies käsitteli uudelleen. 

Pahoittelut huonosta kuvanlaadusta, tarjolla on jälleen kännykuvia. Teen vielä ainakin yhden postauksen tasoista ja lupaan kuvata kameralla. Nyt kun tasoa ei tatrvitse työstää samanaikaisesti, on aikaa kaivaa ihan oikea kamera esiin kuvien napsimista varten.