Juhannuksen jälkeen

Hyvää juhannuksen jälkeistä elämää! Me vietimme juhannuksen isovanhempieni mökillä. Pojalle mökkireissu oli aivan erityinen ja hän nautti olostaan täysin. Paljon turvallista pihaa, jossa temmeltää, kaksi yötä isin kanssa teltassa nukkuen. yksi päivä lähes kokonaan paljussa telmien, hiekkalaatikkoleikkejä milloin kenenkin kanssa ja uudella pyörällä pyöräilyä. Niitä kaikkia herkkuja unohtamatta. Neidistä sain kuvattu todella kivoja kesäisiä kuvia ja tarkoituksena oli vielä sunnuntaina napsia kuvia molemmista lapsista. Ilmat eivät kuitenkaan olleet niin suotuisat, joten otetaan niitä sisaruskuvia myöhemmin. Voitteko kuvitella, että meidän neiti on pian jo neljä kuukautta, eikä sisaruksista ole kuin muutama kännykällä napsaistu yhteiskuva? Yksin en saa kuvia napatuksia, kyllä siinä vähintään toiset kädet tarvitaan.

Nyt juhannus on taas tältä vuodelta ohi, jouluun on enää alle puoli vuotta. Meillä juhlitaan sukulaisten kesken meidän tulevaa kolmevuotiasta ensi sunnuntaina ja nyt pitäisi miettiä tarjoilut ja lahjatoiveitakin. Jonkinlaista ideaa tarjoiluista jo on, mutta vielä on paljon mietittävää. Varsinkin se kakku. Aikaisempina vuosina olen ulkoistanut kakun teon, mutta tänä vuonna pidetään vielä toiset synttärit, joihin olen kysellyt kakkutaikurilta kakkua. Vielä emme varsinaisia kaverisynttäreitä järjestä, mutta ajattelimme juhlia pienimuotoisesti meidän kujalaisten kanssa. Jos sinun reseptipankistasi löytyy helppo, näyttävä ja mielellään gluteeniton kakkuohje, niin tipauta se tuonne kommenttilaatikkoon.

Hyvää juhannusta!

Hyvää juhannusta teille kaikille! 

Mielikuva viime juhannuksesta oli sateinen ja kylmä, mutta kyllä silloin on niitäkin hetkiä ollut kun ei ole satanut. Kuvista sen näkee. 

Meidän mammaryhmä

Tänään oli taas mammaryhmän vuoro. Meidän ryhmä on aivan mahtava! Vauvoja on yhteensä yhdeksän (yksi nukkui kuvaushetkellä), joista neljältä löytyy kotoa myös isompi sisarus. Tapaamme kahden viikon välein jonkun luona nyyttärihengellä. Sen lisäksi WhatsApp-ketju käy kuumana melkoisen usein. Treffien lisäksi ollaan myös muutaman kanssa käyty vaunuttelemassa muutaman kerran. Ollaan lahjoiteltu vaatteita suuntaan ja toiseen, annettu pieneksi jääneitä vaippoja ja tarpeettomia liivisuojia eteenpäin ja ennen kaikkea oltu vertaistukena toisillemme. Asiasta kun asiasta voi avautua eikä kukaan tuomitse tai tuputa neuvojaan. Vaan yhdessä pohditaan eri ratkaisuja. Suunnitelmissa ja oikeastaan toteuttamisasteella on jo yhteinen grilli-ilta perheiden kesken.

Meillä on käynyt uskomaton tuuri, sillä meillä kemiat ovat kohdanneet loistavasti. Lähes kaikki ovat olleet mukana joka kerta, taitaa olla niin että maksimissaan yksi on ollut estynyt kerrallaan. Täältä löytyy ryhmiä, joissa osallistujia on ollut kaksi. Onhan sekin toki parempi kuin ei yhtäkään. Parhaimmillaan tästä saa pitkäaikaisia ystävyyssuhteita sekä äidit että lapset ja oppii tuntemaan lasten vanhempia ja perheitä. Tämän kokoisessa kunnassa on hyvin todennäköistä, että näistä monikin on tulevaisuudessa samalla luokalla.

Meidän ryhmä on nimeltään Tellervot. Ryhmä saa nimensä aina sen mukaan kenen nimipäivä on ensimmäisellä tapaamiskerralla. Me siis tapasimme Tellervon päivänä. Ehkäpä jatkossa juhlimme Tellervon päivänä syntymäpäiviä.

Synttäreiden jälkeen

Aikaisemmin kirjoittelin meidän pojan ensimmäisestä kaverisynttärikutsusta. Nyt synttärit on juhlittu ja voinkin kertoa teille tästä kokemuksesta. 

Soittelin sankarin äidille ja kerroin kyseessä olevan ihkaensimmäiset kaverisynttärit. Sovittiin, että tarvittaessa meistä vanhemmista toinen jäisi juhliin mukaan. Aina kun pojalta asiasta kysyin, halusi hän meistä toisen jäävän juhliin. Synttäripäivänä kysyin taas kotona, haluaako hän mennä yksin vai äidin tulevan mukaan. Äiti mukaan, koska hän voisi kaatua ja mennä rikki. Voi toista! Vielä juhlapaikan pihalla kysyin vastauksen ollessa aina sama. 

Mentiin siis yhdessä juhliin. Aluksi poika oli äidin helmoissa, mutta melko pian rohkeni irtautua. Itse yritin olla hieman taustalla, mutta auttelin lapsia korjailemaan autoja sun muuta. 

Päätin, että poika saa synttäreillä kuin minä en olisi siellä. Eli herkkuja sai syödä miten lystäsi. Ihmeen vähän lapset niitä söivät! Tai omat olettamukset ainakin olivat erilaiset. 

Synttäreillä oli kivaa. Parasta oli kakku ja onginta. Ja ihan hitti on ollut tuo omastakin lapsuudesta tuttu karkkikoru. Jonka äiti olisi mielellään hävittänyt, jottei sitä syötäisi tai sen syömisestä kiisteltäisi joka päivä. Mutta tiedän, ettei sitä tosta vain hävitetä, koru kyllä muistetaan. 

Ja se kakku. No se oli Salama McQuuen. Tänä aamuna juteltiin pojan omista lähestyvistä synttäreistä. Ainoa toive, jonka poika esitti niiden suhteen oli hinausauto Martti -kakku. Huhhuh. Omista käsistä Marttia ei synny, mutta katsotaan.

Unelmien koti: wc:t

Vessoja meidän talosta löytyy kolme, kaksi alakerrasta ja yksi yläkerrasta. Yläkerran wc on oikeastaan kylpyhuone, sillä sieltä löytyy myös suihku. Kuten kaikissa muissakin tiloissa, myös näissä tapahtunee vielä muutoksia sisutuksen suhteen. Mutta rakenteellisesti nämä ovat valmiita. 

Alakerrasta löytyy ns. vierasvessa, vaikkakin meillä kyllä saa käyttää vessaa kuin vessaa. Tässä vessassa päädyttiin laittamaan kahdelle seinälle puuta. Näimme tällaisen seinän miehen kurssikaverin kotona ja idea jäi kytemään päähämme. Rakennusvaiheessa jännitimme molemmat miten ratkaisu mahtaa sopia muihin tiloihin, jotka ovat tavallaan modernimpia. Tykkään kyllä kovasti! Laatikot huutavat toistaiseksi vielä tyhjyyttään, yhdestä löytyy lisää vessapaperia. Varmaankin ainakin käsipyyhkeitä ja käsisaippuoita tullaan näissä laatikoissa säilömään.

Toinen alakerrasta löytyvä wc löytyy meidän makuuhuoneen yhteydestä. Halusimme oman wc:n, jossa tapahtuu meidän hammaspesut ja muut. Ovena toimii tilanjakaja liukuovi, joka on valkoista maitolasia. Täältäkin löytyy laatikoista sitä vessapaperia, mutta myös meikit ja muut. Muutama miehen juttu, suurin osa minun omaisuutta. Yksi seinistä on laatoitettu meisän "perusseinälaatalla", muut ovat tasoitettuja ja maalattuja. 

Yläkerrasta löytyy yhdistetty wc ja suihku, joka toimii tällä hetkellä meidän suihkutilana. Yllätysyllätys. täältäkin löytyy niitä vessapapereita laatikosta. Ehkäpä pikkujuttu, mutta me haluamme paperia löytyvän joka vessasta reilusti, ei tarvitse kuljetella niitä ympäriinsä ja mahdollisten vieraiden huhuilla paperia. Meillä saa siis ihan rohkeasti kurkata laatikoihin! Täällä yksi seinä on laatoitettu eri laatalla ja on niin sanottu tehosteseinä. Kaikki seinät ovat kuitenkin valkoisia. 

Kaikista vessoista löytyy samat hanat, käsisuihkut ja wc-painikkeet. Valaistuksena kaikissa on kattoon upotetut himmennettävät ledit. Lisäksi allaskaappien alta löytyy led-lista ja yläkerrasta vielä tuo peili yläpuolella oleva seinävalaisin. Hanat ovat Damixan Willow -mallia. Ostimme ne kaikki käsisuihkulla varustettuna, mutta täytyy sanoa, että tuota käsisuihkua en voi suositella. Katsellaan tässä eloa niiden kanssa, ja mietitään josko ne jossain vaiheessa täytyy vaihtaa. Vesi tulee niistä todella huonolla paineella ja esimerkiksi pottaa ei niillä saa kunnolla putsatuksi. Wc-painikkeet ovat Livin maitolasiset, joita meidän ei alunperin pitänyt ottaa, mutta kun ne olivat niin kauniit! Kaikki istuimet ovat seinäistuimia, kahta eri mallia. Meidän makuuhuoneen wc:stä löytyy erilainen pönttö kuin muista, mies halusi sinne malliltaan syvemmän, jonka ulkonäkö ei ollut täysin meidän mieleen. Joten päädyimme kahteen erilaiseen malliin. Tiedä sitten onko kukaan sitä huomannut, mutta nyt sen ainakin kaikki tietävät.

Ps. Aikaisemat esittelyt löydät klikkaamalla haluamaasi huonetta
Keittiö
Kodinhoitohuone
Pojan huone