Unelmien koti

Lauantaina otettiin askel lähemmäksi unelmien kotia. Heinäkuussa ostimme tontin tuolle unelmien kodille ja lokakuun lopussa saimme arkkitehdiltä ensimmäiset luonnoskuvat. Vielä tontilla ei ala sen kummempia tapahtumaan, mutta koska muutamme parin sadan kilometrin päähän tontista, halusimme aloittaa hommat jo tänä syksynä.

 



 

Lauantaina tonttia siis parturoitiin. Puita kaadettiin talon alueelta viitisentoista kappaletta. Eipä miehillä kovin kauaa tuossa mennyt, parhaimmillaan oli neljä moottorisahaa käynnissä yhtä aikaa. Osa puista sai heti uuden kodin, taisi kolme peräkärryllistä lähteä polttopuiksi talkooporukalle.

 

Itse en voinut tontilla kovinkaan paljoa autella, vaikkakin pojan kanssa paikalle kärryteltiin. Onneksi muonitusvastaavan hommaan tarvittiin joku. Talkoolaisille pyöräyttelin jättimäisen kattilallisen makkarakeittoa ja jälkkäriksi puolukkabrownieta.

 

 Keitot syötiin puolentoista kilometrin päässä tontilta, mummi ja pappa kun sopivasti asuvat kulman takana. Jälkkäri lähti miesten matkaan, samaten kahvi termarissa. Keiton jälkeen ehdittiin pojan kanssa tontille ja pojan nukkuessa ehdin muutaman kuvan nappaamaan. Miesten työmaakahvilasta löytyi sitä sun tätä :)

 Puolukkabrowniet toteutin seuraavalla ohjeella. Ja yksi pellillinen tästä tulee.

300g tummaa suklaata
3 dl juoksevaa margariinia 
4½ dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1½ dl kaakaojauhetta
3 tl vaniljasokeria
6 munaa
noin 4 dl puolukoita

Sulata suklaa ja yhdistä juoksevan margariinin kanssa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää suklaa-voiseos. Vatkaa munien rakenne rikki ja lisää taikinaan muutamassa erässä. Sekoita taikina tasaiseksi. Tähän riittää hyvin puuharukka, mutta koneellisestikin varmasti onnistuu.

Laita uunipellin päälle leivinpaperi ja levitä taikina pellin päälle. Ripottele päälle puolukat. Itse laitoin puolukoita ihan summamutikassa. Paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin 40 minuuttia. Anna jäähtyä ja leikkaa paloiksi. Jos haluat hifistellä, voit vaikka käyttää sydämen muotoista piparimuottia ja tehdä sydänbrownieta. Brownie saa jäädä sisältä pehmeän taikinaiseksi.


Ps. Ajattelin ottaa tunnisteet käyttöön, helpottamaan haluttujen asioiden löytämistä. Vaikka näissä leivontajutuissa :)

Playdate

Äideillä lounastreffit ja lapsilla leikkitreffit. Kävi hyvä tuuri, äidit saivat syödä lounaan melko rauhassa. Mukana kuitenkin oli kolme vauvaa (kaikki syntyneet kahden kuukauden sisällä, ensimmäinen 11.7., toinen 28.8. ja kolmas 2.9.) ja yksi kaksivuotias taapero.

 



 

Mukavaa, että lähipiiristä löytyy seuraa niin lapsille kuin äideillekin.

 

Nyt äkkiä tämän päivän lounaan pariin, poika kun vielä nukkuu päiväunia.

Korttitemppuja

Ja vielä kerran askartelujuttuja! Aika hyvin ei-käsityöihmiseltä.

Pojallamme on siis serkku, joka on kolme kuukautta vanhempi. Serkusten ollessa mukavasti lähes samanikäisiä (tuosta kun kasvavat niin voidaankin puhua samanikäisistä) sain päähäni idean yhteisestä isänpäiväkortista pappalle. Tätikin ideasta innostui, joten eilen vietettiin askartelutreffit. Poikien mammalla sattuu olemaan syntymäpäivä lauantaina, joten samalla tehtiin mammalle kortti.

Väriaineet valmiina! Mustikkaa oltiin jo aiemmin testattu mummin ja isomummin kortteihin, tällä kertaa kokeiltiin myös puolukkaa.

Serkun nukkuessa aloitettiin hommat meidän pojan kanssa. Korttipohjia oli kaapissa monta, joten voitiin tehdä useampi kokeilu ja valita onnistunein.

 

Seuraavaksi oli serkun vuoro. Tässä vaiheessa parhaat oltiin jo valittu. Nyt piti saada serkulta samoihin kortteihin onnistuneet jäljet.

 

Mamman kortti lähti tädin mukaan viimeisteltäväksi ja pappan kortti jäi minun hommikseni. Liimasin pohjalle rusehtavaa ja kimaltavaa paperia ja päälle ohutta valkoista paperia. Mikään runoilija en ole joten tekstiksi tuli yksinkertaisesti isänpäiväntoivotukset. Mies sisaruksineen on usein tehnyt vanhempien lahjahankinnat yhdessä, ehkäpä tähän korttiin vielä lisätään sedän nimi.

 

 

Murua rinnan alle

Leipominen ja makeat jutut luonnistuvat minulta melko hyvin. Niiden tekeminen on myös kivaa, eräänlainen harrastus. Ruuanlaitto taas aiheuttaa harmaita hiuksia. Aina tulee tehtyä niitä samoja sapuskoja ja harvemmin tulee tehtyä salaattia tai muita kasvikunnan tuotteita ruuan kyytipojaksi.

 

Viikonloppuna sovittiin miehen kanssa, että yritetään muuttaa ruokavaliotamme hieman terveellisemmäksi. Tai siis lähinnä minä yritän. Mies syö sitä mitä nokan eteen annan. Yksi tavoite on kasvisten lisääminen ruokavalioon ja omalla kohdalla lounasten keventäminen. Eli lounas voisi olla jokin salaatti tai keitto eikä esimerkiksi tuhti pasta-annos.

 

Mutta kaipaan apua tähän ruokaremonttiin. Löytyykö sinulta jokin resepti, jota voisin kokeilla? Kaikki vinkit ovat tervetulleita! Kaipailen niitä uusia respetejä, joita kokeilla. Joten laita resepti kommenttiboksiin tai jos vaikka blogistasi löytyy hyvä resepti niin linkkaa se. 

Opittuja ja unohdettuja taitoja

On kliseistä sanoa, että vauvat kasvavat niin nopeasti, mutta kun se vaan on totta. Viime viikolla erityisesti tuntui siltä. Niin paljon hienoa kehitystä tapahtunut ja oikeastaan muutaman hassun päivän sisällä.

Nyt poika selvästi tarttuu leluihin ja maistelee niitä. Oikeastaan poika kyllä tarttuu muihinkin esineisiin, mutta yritetään pitäytyä niissä leluissa. Lauantaina vauvauinnissa oli kiva samalla maiskuttaa isin kättä.

 

Tarttumisen lisäksi on alkanut jalkojen heittely. Selinmakuulla nostetaan jalat ilmaan ja tiputetaan takaisin maahan. Tietenkin niin, että äiti täällä voivottelee toisen kantapäitä. Yksi päivä poika veteli jalkoja mahan alle kn makasi vatsallaan. Pylly heilui vimmatusti :) Äiti hieman kauhisteli, että joko poika aloittaa liikkumistreenit.

 

Mutta sitten niistä unohdetuista taidoista. Meillä on unohdettu kuinka pullosta juodaan. Poika joi pullosta ensimmäisen kerran sairaalaassa sokeriarvojen ollessa alhaisia. Kotona jatkettiin pumpatun lisämaidon antamista kun poika ei tissiltä syönyt itseään täyteen. Kun tissittely alkoi sujumaan, lopetettiin lisämaidon antaminen. Poika sai silloin tällöin pullosta äidinmaitoa. Tuli hieman pidempi väli ja pulloa ei käytetty lainkaan. Ongelma tuli vastaan ollessani kampaajalla. Poika oli kiukutellut isille pullosta eikä se sujunut suunnitellusti. Loppujen lopuksi poika oli maidon juonut. Nyt meillä sitten treenataan pullosta juomista uudestaan. Maitoa olen pumpannut pakkaseen, jotta sieltä voidaan tarvittaessa sitä ottaa.

 

On melko raastavaa harjoitella uudestaan pullolle. Vauva kiukuttelee eikä se tunnu äidistä kivalta. Ja äiti onkin välillä ajatellut ideasta luopumista. Pullosta syöminen kuitenkin tarkoittaisi sitä, että äiti voisi välillä tosiaan käydä kampaajalla tai ehkäpä me voitaisiin isin kanssa yhdessä käydä vaikka elokuvissa tai syömässä viettämässä kahdenkeskistä aikaa. Toisaalta myös isi tykkää syöttää poikaa. Ehkäpä taito siitä vielä palautuu. Lauantaina sujui jo hyvin ilman kiukuttelua. Saattoi johtua kyllä hirmuisesta nälästä ja väsymyksestä. Pullo työnnettiin suuhun heti herättyä pitkien unien jälkeen.