Päiväkotitätien muistaminen

Tämä joulu on ensimmäinen, jolloin poika on ollut päivähoidossa. Vaikka joulukuussa hoitopäiviä kertyykin vain viikon verran, halusimme tietenkin muistaa päiväkodin ihania hoitajia. Kaikki neljä ovat kyllä aivan ihania, olemme olleet supertyytyväisiä! Kaikki ovat työskennelleet jo vuosia ja halusinkin olla antamatta mitään turhaa tavaraa.

Saaristolaisleipä 

1 l rasvatonta piimää

2,5 dl siirappia

2 tl suolaa

3 dl kaljamaltaita

2 pss kuivahiivaa

3 dl vehnäleseitä

5 dl täysjyväruisjauhoja

7 dl vehnäjauhoja 

Pinnalle

3 rkl siirappia

3 rkl vettä 

Sekoita maltaat ja kuivahiiva keskenään. Lämmitä piimä reilusti kädenlämpöiseksi. Sekoita piimän joukkoon siirappi, suola ja maltaat. Jätä pehmenemään 15 minuutiksi.

Maltaiden pehmetessä sekoita leseet ja ja jauhot keskenään. Lisää jauhoja muutama desi kerrallaan piimän joukkoon puuhaarukalla sekoittaen. Sekoita kunnes taikina on tasainen. Kohota liinalla peitettynä 1 tunti. 

Sekoita kohonneesta taikinasta ilmakuplat pois. Jaa taikina kahteen 1,5 l (voideltuun) leipävuokaan. Tasoita pinta kostutetuin käsin. Anna kohota puoli tuntia. 

Paista 175 asteessa uunin alatasolla noin tunti. Voitele leipien pinta siirappivedellä ja laita takaisin uuniin puoleksi tunniksi. Kumoa heti uunista oton jälkeen ja anna jäähtyä. 

Itse tein taikinan 1,5-kertaisena, ja jaoin sen neljään litran vuokaan. Tein leivät kertakäyttövuokiin, joita ei välttämättä tarvitse voidella. 

Hiljaisuuden rikkomista

Siitä huolimatta, että jälki ei ole kauneinta mahdollista, olen päättänyt katkaista blogihiljaisuuden. Viime ja tämän viikon olen ollut kotona yksin, miehen ja pojan ollessa kotikonnuilla. Bloggaajan unelma, aikaa blogille! Viime viikon kuitenkin kärsin jonkinlaisesta aikaansaamattomuudesta ja tukoksesta. Nyt taasen sekä tietokone että kamera ovat miehellä. Ja tästä pääsemmekin takaisin lopputuloksen kauneuteen. Bloggaamisen kännykällä ja kuvatkin ovat kännykällä napattuja. 

Omaa aikaani olen käyttänyt lahjojen hankintaan, yhtään lahjaa en ostanut ennen tätä. Joku voisi puhua joulusiivouksesta, mutta kyllä minä ihan muuten vaan pesin lattiat ihan rauhassa. 

Kynttilöitäkin olen poltellut, pelkäämättä taaperon vetävän niitä alas. Päivittäin ollaan puhuttu FaceTime-puheluita, eilen reilun tunnin ajan. Ah, nykyaika! Viikonloppuna toki nähtiin ja tämäkin viikko alkaa lähestymään loppuaan. Lauantaina vielä viimeinen työpäivä ennen lomaa. 

Kokemuksia Playtraysta

Yhteistyössä Oy MaxPlay ab ja KidSpot.

 

Saatiin kesällä KidSpotin yhteistyön kautta MaxPlaylta oma Playtray ja se onkin ollut meillä käytössä siitä asti. Ajattelinkin kirjoitella teille uudestaan kokemuksista nyt kun Playtray on ollut pidemmän tovin käytössä. Aiemman kirjoituksen löydät täältä.

 

Tarkkasilmäiset ehkä jo huomasivatkin, että TrippTrappin Babyset on otettu pois käytöstä. Ei liene yllätys, että lapset kasvavat ja taidot karttuvat. Ajatuksena tuntui kuitenkin hurjalta siirtyä Babysetistä suoraan ilman minkäänlaista tukea istumiseen. Vaikka jälkikasvua voikin kuvailla luonteeltaan melko rauhalliseksi, en kuitenkaan luota tuolilla pysymiseen. Tosin taitaa sekin vain olla tottumiskysymys. 
Playtray ei itsessään ole mikään istuintuki, mutta kyllä se tuo tietynlaista turvallisuuden tunnetta äidille. On ainakin jokin hidaste tippumisen tiellä.

Playtrayn puhtaanapito on ollut helppoa. Onhan sitä jämähtänyttä ruokaa hieman turvanauhan kolossa, mutta muuten lika lähtee pinnasta helposti kostella pyyhkimällä. Meillä on itse asiassa tarjotin ollut koko ajan paikallaan eikä sitä ole tarvinnut irrottaa edes hirmuisen sekasotkun jälkeen. Välillä olen sen pyyhkinyt vain kostella liinalla toisinaan taas käyttänyt puhdistusliinoja, joissa on siis muutakin kuin vettä.

Päiväkodin tädit ovat kuvailleet poikaamme kokonaisvaltaisena syöjänä. Tämä on kaunis tapa sanoa, että ruokaa on joka puolella. Kalakeitto muuten tuoksuu hiuksissa mukavasti. Noh, tämä kokonaisvaltainen ruokailutapa näkyy myös Playtrayn kanssa. Tarjottimen ja lapsen väliin jäävä rako on sen verran iso, että siitä mahtuu ruuat mukavasti tippumaan housuille. Tästä johtuen meillä syödään usein vaippasilleen. Nyt isi tosin keksi tähän loistoratkaisun, nimittäin talouspaperiliinan vielä ruokalapun alle. Mutta piti sanomani, että tuo väli voisi olla hitusen pienempi. Tietenkin nyt väliin mahtuu isompikin lapsi, sekä TrippTrapp ja Playtray kun voivat olla käytössä vanhemmillakin lapsilla.

Teidän iloksenne Maxplay antaa ostoksista 10 % alennusta koodilla ROUVAY 2.12.-7.12.2014. Siis ihan kaikesta! Tästä pääset verkkokauppaan, josta löytyy blogissa näkyneiden Playtrayn ja Fasett-kynttilälyhdyn lisäksi säästölippaita, ruuansäilytysrasioita, maljakoita ja vaikka mitä!

Erilainen joulukuu

Blogit alkavat täyttyä joulukoristeluista, kalentereista ja kaikesta muuhun aiheeseen sopivasta. Meidänpä kotia ei pueta jouluasuun lainkaan (luultavasti), sillä joulukuu on meille hieman erilainen.

Ensimmäisen viikon mies on tontilla Varsinais-Suomessa ja me jatketaan isätöntä arkea täällä Satakunnassa. Itsenäisyyspäivän aikoihin miehen aktiivivapaat vaihtuvat isyyslomaan, jolloin isi hoitaa poikaa minun työskennellessä. No big deal. Paitsi että minä jään yksin Satakuntaan ja miehet menevät talohommiin. Kaksi viikkoa tämä äiti asustaa ilman miesväkeä, tosin viikonloppuna nähdään.
 

Arvatkaapa kuinka oudolta tuo ajatus tuntuu. Tämä on jo tovin ollut tiedossa, joten sulattelua on tehty. Viikko kaksin pojan kanssa jännittää, virtaa pitäisi äidiltä riittää kahden aikuisen edestä. Tietenkin jännitän myös sitä, miltä tuntuu viettää viikot yksin ja viikonloput yhdessä. 

Toisaalta aion ottaa yksinolosta kaiken irti. Joululahjoille en ole juurikaan ajatusta suonut, aikaa niiden hoitamiseen riittää noina kahtena viikkona. Samaten kortit jäänee niille viikoille. Suunnitelmissa on myös kämpän siivous ihan rauhassa. Vaikka onhan tuo imurointiapulainen superherttainen.

Joulukuun ensimmäisenä poika sai "avata" ensimmäisen kalenterin luukun päiväkodissa. Luukka aukaistiin vasta kotona ja sieltä löytyi oma pipipussi.
 

Iloa päivään

Tämän vuoden alussa Facebookissa kiersi kiva "ketjukirje", jonka tarkoituksena oli lahjoittaa iloa. Itse sain iloa jokin aika sitten kun puhelimeeni tuli ilmoitus pakettiautomaattiin saapuneesta paketista. Hetken mietittyäni totesin, etten ole mitään tilannut ja arvasin mistä voisi olla kyse.

 

Paketti osui ja upposi täysin! Ja kyllä olin iloinen! Mielestäni tämä on aivan loistava juttu, ja voisin kuvitella päivittäväni vastaavan ensi vuonna. Omat yllätykseni eivät vielä ole vastaanottajilla, mutta onhan tätä vuotta vielä jäljellä.

Osallistuitteko te tähän? Mitä pidätte ideasta?