Superhelpot kynttilänkoristeet

Facebookin jouluryhmässä näin kivan toteutksen kirkkaista lasipulloista kynttilänjalkoina. Ja siitähän se idea taas lähti. Samalla kun vein tytön pihalle nukkumaan, nappasin sakset mukaan ja marssin omalle pihalle pikkukuusien kimppuun. Meidän tontilta löytyy varmasti kymmeniä kuusenalkuja, joten materiaalia riittää. Jossain vaiheessa niitäkin on karsittava reilulla kädellä, eivät nimittäin mahdu kasvamaan, sen verran paljon niitä on.

No mutta takaisin kynttilöiden pariin. Koska meiltä ei kotoa löytynyt tyhjiä kirkkaita viinipulloja, päätin käyttää kahta mehupulloa, joista on tiivisteet hapertuneet pois. Sillä tämähän piti toteuttaa heti. Mielessä kyllä käväisi ajatus viestistä meidän kujan viestirinkiin, kunnes muistin nämä. Eli hanki kirkas lasipullo (niin monta kuin haluat), nappaa kuusenhavut (miksei mäntykin), sujauta havut pulloot ja laita kynttilä korkiksi. Kynttilöitä asetellessani mietin, josko laittaisi punaiset kynttilät. Mutta katsotaan sitä sitten seuraavaksi. Valkoinen toimii aina.

Ajatuksena oli kietoa havuja juuttinarulla myös ison kolmisydämisen kynttilän ympärille. Ulkonäkö ei kuitenkaan miellyttänyt, ja mallailin havua tuohon alustalle makaamaan. Sekään ei näyttänyt hyvältä ja kokeilin havua hieman kynttilän alle. Ja niin syntyi idea havupedistä. Saappaat jalkaan, sakset käteen ja nappaamaan muutama havu lisää. Tykkään!

Nämä yksinkertaiset, mutta ainakin omasta mielestäni superkauniit koristelut sujuu keneltä tahansa, joten rohkeasti vaan havumetsälle!

Jäädytetty juustokakku

Vietettiin taas tällä viikolla meidän mammaryhmän treffejä meillä, ja lupaiduin tekemään jälkiruuan salaattibuffettiimme. Tarkoitus ei ollut tehdä tästä blogipostausta, joten kunnollista kuvaa kakusta ei ole. Vain tämä heikkolaatuinen kännykkäkuva. Mutta koska kakku sai kovasti kehuja ja hupeni kokonaan, päätin sen jakaa teidän kanssanne. Tämä oli todella pikaisesti tehty, ja pikkaisen rennommalla aikataululla tuosta saisi kyllä kauniimman. 

Pohja 

14 kpl Bastogne -keksejä 

40 g voita 

Täyte 

200 g maustamatonta tuorejuustoa (Philadelphia) 

200 g tummaa suklaata 

2½ dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta 

½ dl sokeria

Murksaa keksit ja sekoita sulan voin kanssa. Painele leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuuan pohjalle. Laita pakkeseen täytteen valmistamisen ajaksi. 

Sulata suklaa. Vatkaa vaniljakastike kovaksi vaahdoksi. Vatkaa tuorejuusto ja sokeri toisessa kulhossa sileäksi, lisää joukkoon vailjavaahto hyvin vatkaten. Levitä puolet vaahdosta vuuan pohjalle ja valuta puolet suklaasta vaahdon päälle. Vetele suklaaraitoja haarukalla edestakaisin marmoroidaksesi pinnan. Levitä loput vaahdot ja suklaat päälle ja marmoroi uudestaan. Peitä vuoka kelmulla ja laita pakkaseen. Ainakin pari tuntia, ei takarajaa. Ota kakku huoneenlämpöön 10-20 minuutiksi, ja laita tarjolle. 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Itsenäinen Suomi viettää tänään 99 kertaa juhlapäiväänsä ja ensi vuonna onkin luvassa kolminumeroisiin lukuihin siirtyminen. Historiassa sata vuotta on melko lyhyt aika, mutta meille aika ennen itsenäisyyttä tuntuu kaukaiselta. Omat vanhempani ja isovanhempani ovat sen verran nuoria, että meidän sukupuussa saa mennä melko kauas löytääkseen itsenäisyyden puolesta taistelleen sukulaisen. Omat isovanhempani eivät olleet edes syntyneet toisen maailmansodan aikaan, joten siitäkään ajasta en ole tarinoita juurikaan kuullut.

Meillä ei ole itsenäisyyttä juurikaan juhlittu tai vietetty mitenkään erityisemmin. Kyllähän niitä linnan juhlia ollaan katseltu (minä, mies ei niinkään), mutta tänä vuonna halusin vähän jotain ekstraa. Joulukynttilöiden tilalle vaihtui sinivalkoiset kynttilät ja suunnitelmissa oli tehdä kolmen ruokalajin päivällinen. Päivällinen tavallaan kutistui kahteen ruokalajiin, sillä ruuan jälkeen lähdimme kahvittelemaan pikkuveljeni synttäreitä.

Jokin aika sitten kävin Lidlissä ja bongasin heidän lehtisensä. Ja siellähän oli useampi käyttökelpoinen resepti. Sieltä valmistunee joulupöydän jälkiruoka, ja itsenäisyyspäivän menun alkuruoka ja jälkiruoka olivat myös tuossa lehdessä. Tosin se jälkiruoka jäi odottamaan seuraavaa kertaa. Alkuruuaksi tein porotartaria paahtoleivällä ja pääruokana oli karjalanpaistia ja perunamuussia. Se toteuttamatta jäänyt jälkiruoka olisi ollut suklaafondant. Pöytään katoin kankaiset lautasliinat ja vähän paremmat astiat. Muutamat kvuat ehdin napata ennen Nellan heräämistä, mutta neidin herättyä kamera sai jäädä.

Illalla haaveilin lasillisesta viiniä linnan juhlien kera, mutta enpä viitsinyt koko pulloa avata. Joten viini sai jäädä pulloon odottamaan seuraavaa kertaa.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille meille! Ensi vuonna juhlitaan satavuotiasta Suomea, ja se on mahtavaa!

Joulu on antamisen aikaa

Otsikon on varmasti lähes kaikki kuullut joskus jossain yhteydessä. Suurella osalla ihmisistä onkin tapana muistaa jouluna läheisiään, kuten myös meillä. Mutta on olemassa iso joukko ihmisiä, joille muistaminen on taloudellisesti hyvin haastavaa. Ja niiden ihmisten joukossa on paljon lapsia, joita joulupukki ei välttämättä muista vaikka kuinka kiltti olisikin ollut.

Meidän perhe kantaa kortensa kekoon myös näille lapsille. Tapoja auttaa on monia, ja me osallistumme Joulupuu-keräykseenn. Joulupuu on helppo (vaikkakin viime vuonna olin myöhästyin), sillä kaupassa on joulukuusi, jossa roikkuu pakettikortteja. Korteista löytyy lapsen sukupuoli ja ikä sekä mahdolliset toiveet tai rajoitteet lahjaa ajatellen. Puusta voi valita sopivan kortin, hankkia lahjan ja palauttaa paketoituna kortin kera.

Nappasin puusta mukaan kortin kolmevuotiaalle pojalle, samanikäinen kuin oma poikamme. Jäin tosin miettimään, että ehkäpä pitäisi muistaa jotain teini-ikäistä, pieniä kun on niin helppo muistaa, että ehkäpä teinit jäävät vähemmälle huomiolle. Tavallaan teini on melko helppo, lahjakortti esimerkiksi vaateliikkeeseen toimii varmasti. Eikä summan tarvitse olla huikea, alennusmyynnistä joulun jälkeen voi kotiuttaa vaatetta mukavampaan hintaan.

Onko teillä ollut tapana jakaa joulumieltä myös muille? Joulupuusta voit lukea enemmän täältä.

Hei hei marraskuu, tervetuloa joulukuu!

Niin vain se marraskuukin vaihtui joulukuuhun. Marraskuulla on vähän kurja maine pimeänä ja kamalana kuukautena, mutta minusta se meni hurjan nopeasti eikä se nyt niin kamala ollut. Vai kultaako aika muistot jo joulukuun ensimmäisenä päivänä? Jo lokakuussa blogissa alkoi näkymään joulun lähestyminen, ja nuo jouluiset tunnelmat värit näkyvät myös marraskuun luetuimmissa postauksissa.

Kolmanneksi luetuin oli Joulu hiipii sisustukseen, jossa näkyi jo jonkin verran sisälle hiipinyttä joulua ja kerroin mitä värejä meidän joulusisustuksesta tulee löytymään.

Toiseksi luetuin postaus oli Joululahjahaaveilua, jossa raotin omia haaveitani. Ainahan saa haaveilla, ja tällä kertaa haaveet olivat melko kotivoittoisia. Sitä se uusi koti teettää.

Luetuimmaksi postaukseksi nousi Elämäni ensimmäinen soodataikina. Tein ihkaensimmäiset soodataikinakoristeet ja vielä olisi tarkoitus pikkujuttuja askarrella. Niistäkin sitten lisää blogissa, jahka saan aikaiseksi.

Kiitos marraskuusta, toivottavasti nähdään joulukuussakin!