Syksyn tuulia

Yhteistyössä MioSa. design

Muistatteko kun kerroin täällä aiemmin hieman työmarkkinatilanteesta omalla alallani? No nyt on luvassa jatkokertomus.

Keväällä sijaistin muutamassa eri paikassa, joihin pääsin lähettämällä avoimen hakemuksen ties kuinka moneen paikkaan. Ensin pääsin pikkuruiseen yksikköön muutamaksi päiväksi, kyseisessä paikassa oli yhteensä kaksi työntekijää omalla alallani, ja heistä molempia sijaistin muutaman päivän. 

Seuraavana oli vuorossa hieman isompi yksikkö, jossa mahdollisia sijaistettavia oli peräti kolme. Yhdellä oli tiedossa pidempi poissaolo ja minulle soitettiin tuon lähettämäni avoimen hakemuksen perusteella. Pääsinkin tuohon ihanaan paikkaan peräti viideksi viikoksi. Sijaisuuden päättyessä osallistuin paikallisjaoston kevätkokoukseen, jossa ihanat kollegat esittelivät minut muille alueen esimiehille ja kiersinkin melko montaa tervehtimässä. 

Heti seuraavana päivänä sain puhelinsoiton ja töitä tuli kolmeksi viikoksi. Tuon kolmen viikon lisäksi sain lisää sijaisuuksia eikä tainnut yhtään kokonaista työttömyysviikkoa kertyä sen jälkeen. 

Tässä kauniissa MioSa. designin avainnauhassa killuu tulevan työpaikkani avain. Ja se on parasta, tuosta viimeisimmästä paikasta sain määräaikaisen työpaikan vuodeksi. Elokuussa pääsen jatkamaan osana tuota työyhteisöä enkä malttaisi odottaa! Tulen kokeilemaan jotain uutta, jota olen halunnut kokeilla, ja varmasti tulen oppimaan hirveästi kaikkea uutta. Nyt pitäisi malttaa kuitenkin työjuttujen suhteen ja ladata akkuja tulevaa varten. Tyäavaimet kauniissa nauhassa jäävät vielä odottamaan käyttöä, mutta juhlan kunniaksi myös kotiavain sai uuden avaimenperän. Samalla ajattelin hieman vähentää mukana killuvien avainten määrää. 

Olen todella kiitollinen tästä tilaisuudesta ja usein mietin, ettei minulla olisi tätä työpaikkaa ilman muiden panosta. Jos minua ei olisi pyydetty mukaan kevätkokoukseen ja esitelty siellä ties kenelle, ei minulla olisi juuri tuota työpaikkaa odottamassa. Tottakai tässä myös omalla panoksella on ollut merkityksensä. Jos en olisi hoitanut työtäni kunnialla, tuskinpa minua kukaan suosittelisi. Vaikka kehuja onkin vaikea ottaa vastaan, olen tässä pyrkinyt opettelemaan siihenkin. En vähättele itseäni, vaan kiitän kehuista ja kerron olevani mielissäni niistä. 

Kauniita avainnauhoja ja muuta kivaa löytyy kotimaisen MioSa. designin juuri avautuneesta verkkokaupasta osoitteesta miosadesign.fi ja MioSa. designin löydät myös Facebookista. Lisäksi Instagramistani (@rouvay) löytyy arvonta, josta vot voittaa samanlaisen avainnauhan. 

Kesäherkku: Pinaattipiiraat

Kesä on piknikien kulta-aikaa, joten ajattelin vinkata teille yhden herkullisen ja piknikkelpoisen reseptin. Alkujaan löysin tämän reseptin Valion arkistosta, ja aina silloin tällöin on näitä tullut tehtyä. Viimeksi lastemme serkun 4-vuotissynttäreille.

Taikina
100 g voita
2 dl Sunnuntai tumma gluteeniton jauhoseos (tai tavallisia vehnäjauhoja)
1 tl leivinjauhetta
100 g ruohosipulituorejuustoa

Täyte
1 sipuli
150 g pakastepinaattia
150 g emmentalraastetta
180 g salaattijuustokuutioita
nokare rasvaa paistamiseen

Sekoita pehmeä voi ja jauho-leivinjauheseos monitoimikoneessa tai vatkaimella. Lisää tuorejuusto ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Nosta jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Kuullota pieneksi kuutioitua sipulia ja pinaattia pannulla kunnes neste on haihtunut, muutaman minuutin ajan. Jäähdytä.

Lisää täytteen joukkoon juustoraaste ja huuhdotut salaattijuustokuutiot.

Leivo taikinasta pötkö, jaa se 12 osaan ja pyörittele palloiksi. Taputtele pallot muffinivuokaan, myös reunoille noin 3/4 korkeudelle. Jaa täyte syvennyksiin ja tiivistä tarvittaessa. Paista 200 asteessa noin 8-10 minuuttia.

Koska gluteeniton taikina on ainakin itsellä usein "hauraampaa" kuin tavallisista jauhoista tehty, laitoin jokaiseen koloon vielä pienen palan leivinpaperia. Ihan vain siksi, että sen avulla piiraat saa helpommin nostettua ehjänä.

Pihahommien päivitys

Pihahommat ovat taas edistyneet ja pikkuhiljaa ulkona alkaa näyttämään siltä, että tämän kesän urakka on voiton puolella. Tulopiha jää toistaiseksi sepelin valtaan, pinta (laatta tai asfaltti) laitetaan sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.

Mies on ahertanut nurmikonreunakivet paikoilleen ja terassista uupuu enää kaiteet. Tosin niissä on melkoinen homma kun puut pitää maalata pariin kertaan ennen paikoilleen laittamista. Nurmi on kylvetty ja sadettajat laulaneet lähes päivittäin. Meillä ollaan ihan kiitollisia näistä muutamien päivien sateista.

Kolme timanttituijaa istutettiin näkösuojiksi ja niiden viereen istutin ihan itse rungollisen syreenin. Syreenin viereen jäi vielä tilaa muillekin kasveille, kun päätimme että nurmea on aivan turha sinne laittaa. Hankala paikka leikata eikä muutenkaan mitenkään tarpeellinen. Mutta nyt pitäisi keksiä mitä siihen laittaisi! Hortensia houkuttaisi, samaten jotkut liljat tai pionit. Mutta minua mietityttää sopivatko ne tuollaiseen "tilaan". Mies ehdotti perimmäiseen nurkkaan raparperia, tietää että haluaisin sitä johonkin. Meillähän tuli täyttömaan mukana pari raparperia ja viime kesänä niistä leivoinkin piirakkaa. Mutta maata myllettäessä ne ovat entisiä.

Lisäksi pihalta löytyy kaksi omenapuuta, toinen on Lavia ja toinen on Huvitus. Suurta satoa ei vielä muutamaan vuoteen ole luvassa, mutta joskus sitten. Itse lähinnä odotan josko saataisiin muutama omenankukka nähdä.

Terassi päädyttiin tekemään komposiitista, toivon todella että on hintansa arvoinen! Kyllähän se kirpaisee kukkaroa todenteolla, mutta jos se oikeasti on huoltovapaa ja säilyy kymmeniä vuosia, on se maksanut itsensä takaisin. Pitkään pohdimme myös miten terassilaudat asetellaan, sillä komposiitti elää melkoisesti lämpötilan mukaan, ja olimme kuulleet joillekin tulleen melko suuria rakoja asentamisen jälkeen. Päädyimme asentamaan (eli mies teki) tasaisin välein yhden laudan poikittain, jolloin kaikki saumat ovat yhdessä kohtaa. Toivottavasti ymmärrätte mitä tässä yritän kertoa, tuntuu että sanat katoavat.

Vielä hieman terassissa on tekemistä, tuo yksi pieni kohta ja kaiteiden asentaminen. Kaiteet ovat työläs vaihe, ne pitäisi ensin saada maalattua. Tuollaisen rimotuksen maalauksessa menee tovi jos toinenkin, mutta toivottavasti saadaan jotenkin tehokkaasti ne maalattua.

Aiemmat päivitykset pihahommista löydät täältä, täältä ja täältä.

Ostaisinko jonkun siivoamaan kotiamme?

Keskustelimme miehen kanssa tässä eräs päivä siivouspalveluiden ostamisesta. Maksaisimmeko jollekin siitä, että hän siivoiaisi kotiamme? Mies oli miettinyt, että josko sitten joskus, mutta havahtunut ajatukseensa. Mikä olisikaan parempi hetki kuin nyt? Nyt kun lapset ovat pieniä, eletään ruuhkavuosia ja niin edelleen. Ennen kaikkea se, että lapset ovat sen ikäisiä, että he kaipaavat aikuista eri tavalla kuin teini-ikäisenä ja perheen yhteinen aika on muutenkin rajallista. Olisiko nyt oikea hetki nostaa hieman omilta harteilta pois? Olemme puhuneet, että välillä täytyy tehdä niin, että toinen lähtee lasten kanssa ulos ja toinen jää sisälle siivoamaan. Mutta olisiko kuitenkin hedelmällisempää ulkoilla yhdessä?

Totuus on kuitenkin se, että eihän sitä siivousta voi täysin ulkoistaa. Kotitalousvähennyksistä huolimatta. Mutta jospa silloin tällöin joku muu hoitaisi imuroinnin, lattianpesun, pölyjen pyyhkimisen ja vaikka vessojen siivouksen. Ja lasikaiteiden puhdistuksen. Kyllä sitä tekemistä silti itsellekin riittäisi, ihan reilusti.

Mielelläni kuulisin kokemuksia tästä. Hyvä juttu vai aivan turha? Jos teillä käydään siivoamassa, niin kuinka usein ja mitä kaikkea tehdään?

Haastavien maljakoiden puhdistus

Muistatteko tämän maljakon, jonka työpaikaltani pelastin? Törmäsin lasiastioiden puhdistusvinkkiin, joka kuulosti niin helpolta, että päätin sitä kokeilla.

Täytä astia puolilleen lämmintä vettä. Lisää joukkoon muutama tippa astianpesuainetta, kaksi ruokalusikallista etikkaa ja noin 2,5 dl keittämätöntä riisiä. Heiluttele astiaa pari minuuttia, huuhtele ja anna kuivua. 

Ei maljakko täysin tahrattomaksi tästä niksistä tullut, mutta lasista tuli kyllä säihkyvän kirkasta! Lienee etikan tekosia, sitä olen kuullut käytettävän ikkunanpesussakin. Siirsin maljakon alakerrasta yläkertaan kuivattujen eukalyptyksen oksien kanssa.