Nyt ollaan unikouluiltu tovi ja on aika raportoida tuloksia. Postauksen unikoulun aloittamisesta löydät
täältä.
Ensimmäisenä iltana Joonatan laitettiin sänkyyn 20.08 ja isi meni tassuttelemaan 20.13. Poika oli rauhoittunut 20.23, pientä örinää kuului 22.30 aikoihin. 5.13 alkoi hupi. Tuolloin tassuteltiin, nostettiin syliin ja poika raivosi täysillä. Tätä kesti 5.32 asti ja sama homma alkoi uudestaan 5.46. 6.07 oltiin rauhoituttu ja unta jatkettiin 7.00 asti, jolloin annoin maidon.
Toisena päivänä nukkumaan mentiin 20.05 ja heti sai tassutella. 20.17 oltiin jo kuitenkin unten mailla. 5.20 alkoi tapahtua. Edeltävänä yönä suurin raivo tuli sylissä, joten vältin syliin nostamista. Rauhoittelua ja tassuttelua jatkui 5.58 asti. Auvoisuus ei kauaa kestänyt, 6.10-6.23 rauhoiteltiin jälleen poikaa. Tällä kertaa nostin syliinkin. Pojan rauhoituttua annoin maidon 6.45. Päätin, että maito annetaan vasta kun ollaan oltu tovi rauhallisia. Ettei opi, että raivoamalla sitä saa.
Kolmantena päivänä sänkyyn mentiin 20.01. Tassuttelemassa käytiin jälleen heti, 20.10 oltiin jo rauhoituttu ja unessa. Levollisen yön jälkeen noustiin 5.48.
Neljäntenä yönä nukkumaan mentiin noin klo 20.00. Yöllä ei tarvinnut kertaakaan rauhoitella ja aamulla herättiin 6.30. Näitä öitä lisää, kiitos!
Viidenteen yöhön mentiin toiveikkaina nukkumaan kahdeksan aikoihin, toiveissa toinen kokonainen yö. Viiden aikoihin piti hieman tassutella, jonka jälkeen nukuttiin noin 7.00 asti.
Kuudentena iltana ajettiinkin takaisin Poriin, joten nukkumaan meno oli hieman erilainen. Lähdemme aina ajamaan vasten yöunia, jolloin poika nukahtaa autoon. Herättiin 5.50 ja maitoa herui 6.05.
Tämän jälkeen en ole enää pitänyt näin tarkkaa kirjanpitoa, joten yhtä tarkkoja aikoja en pysty teille kertomaan. Juhannuksen vietimme mökillä ja unikoulu heitti häränpyllyä. Ensimmäisenä iltana poika oli nukkunut pari tuntia ja alkoi hervoton raivo. Nukkui sylissä, kaikki muu aiheutti suoraa huutoa ja muuta kivaa. Äiti oli ihan vähän loppu. Tuon yön mies oli vielä töissä. Tein sen päätelmän, että rauhoittuminen ei vain onnistunut vieraassa ympäristössä. Pojan rauhoituttua ja nukahdettua viereeni, jäi mummi pojan viereen kun itse menin vielä syömään nopsaan noin tunti sitten grillatun maissin. Samalla hoidin iltapesut ja kömmin pojan viereen nukkumaan. Olin pettynyt itseeni, annoin periksi kaikessa. Sain kuitenkin siirrettyä pojan vielä omaan sänkyyn, pieni voitto. Joskus aikaisin aamulla otin pojan vielä viereen maidon jälkeen.
Seuraavana yönä isikin oli pelipaikalla ja yhdessä jälleen taivuimme unikoulun periaatteista. Poika pääsi jälleen aamuyöllä viereen. Mutta enää ei raivottu kuten edeltävänä yönä. Nukuimme juhannuksen pienessä vaunussa, ja mies tokaisikin, että noissa tiloissa se on melko sama onko vieressä vai ei.
Juhannuksen jälkeen nukkuminen on ollut melko samanlaista kuin ennen unikoulua. Viiden hujakoissa heräillään ja huudetaan, sänkyyn rauhoittamisesta ei tule mitään. Teimme miehen kanssa sen havainnon, että tuo yöllinen kiukuttelu on maidon vaatimista. Poika hamuaa äitiä ja tissiä. Poika täyttää parin viikon päästä vuoden, jolloin oli tarkoitus lopettaa imetys. Raivareiden takia se loppui nyt pari viikkoa "etuajassa". Sovimme, että tarvittaessa poika voidaan nyt ottaa viereen rauhoittumaan (tätä kyllä yritetään välttää), nyt ensisijaisena on imetyksestä vieroittaminen. Vaikka asiasta puhuttiin pari päivää, tuli se silti äidille liian nopeasti :) Olisi ollut ihanaa lopettaa imetys hyvin sujuneeseen yöhön.
On aivan liian aikaista juhlia tai edes ajatella, että nyt tavoite on saavutettu. Mutta viime yö oli ihana. Poika meni nukkumaan kahdeksan aikoihin ja heräsi ehkä 6.30 aikoihin. Itse havahduin 5.20 ihmeissäni. Mies taisi 6.20 sanoa, että kylläpä hän nukkuu pitkään.
Unikoulun kanssa samaan aikaan tein päätöksen päiväunien määrän vähentämisestä. Aiemmin poika on nukkunut silloin kun on huvittanut, emme ole väkisin luoneet hänelle mitään rytmiä. Viime aikoina päiväunia on ollut yleensä kahdet. Nyt päikkäreitä nukutaan kerran päivässä, tavoitteena yhdet hieman pidemmät päiväunet ja samalla toivotaan, että unta riittäisi öisin enemmän.
