Mökkeilyä ja haikeita tunnelmia

Viikonloppuna päästiin pitkästä aikaa mökkeilemään. Ennen muuttoa Poriin ja rakennusprojektin aloittamista mökkeilimme melko usein. Nyt ei yksinkertaisesti ole aikaa, mutta ehkäpä jo ensi vuonna pääsemme useammin nauttimaan mökkeilystä. Vaikka eihän tuo rakennusprojekti missään tapauksessa ole tuolloin vielä ohi.

Saatiin miehen kanssa lauantaina käydä viilailemassa keittiökauppoja kun isovanhemmat nappasivat meidän auton ja pojan ja lähtivät mökille aikaisemmin. Mökillä olikin serkkupoika jo odottelemassa tädin kanssa, ja pojilla oli leikkiseuraa toisistaan. Kyllä sen huomaa jo kaksivuotiaasta kuinka toinen nauttii leikkiseurasta ja kuinka tärkeitä toiset lapset voivat olla. Meillä poika säännöllisesti puhuu tietyistä lapsista ja päiväkodissakin on ne tietyt lapset joiden kanssa eniten vietetään aikaa. Haikeudella ajattelen sitä, että pian muutamme pois ja nuo hänelle tärkeät ihmiset päiväkodissa jäävät täysin pois hänen elämästään. Kuinka oudolta se mahtaa pojasta tuntua kun ei enää mennäkään leikkimään niiden lapsien kanssa eikä hoitajat ole enää samoja? Tämän päiväkotitaipaleen aikana heistä kaikista on tullut hyvin läheisiä pojalle. Kyllä hän siitä varmasti tokenee, mutta kyllähän tässä omaa sydäntä hieman raastaa ajatella näitä asioita.

Juttu hieman karkasi, tätä tämä tajunnanvirta teettää. Piti kirjoitella mökkiviikonlopusta, mutta eksyttiin jo edessä häämöttävään muuttoon.

Meillä kokataan yhdessä (sis. arkiruokareseptin)

Sain viime viikolla työkaverilta uuden reseptin kokeiltavaksi ja tänään valmistettiin yhdessä pojan kanssa Egytptin pataa. Helppoa kuin mikä ja soveltuu loistavasti viikkoon, jolloin ollaan pojan kanssa kahdestaan. Tätä varmaan syödään kolmena päivänä.

Joonatan alkaa olemaan jo niin iso poika, että hän mielellään auttelee äitiä kokkailussa. Yleensähän tämä tarkoittaa enemmän työtä äidille ja hitaampaa valmistumista, mutta on ihanaa seurata toista tohkeissaan. Tällä kertaa poika sai ensin siirtää paloitellut sipulit leikkuulaudalta lautaselle ja sen jälkeen tehtiin sama juttu paloitelluille kurkuille. Sipulit kaadettiin yhdessä pannulle ja lopuksi poika sai laittaa kurkut vuuan päälle. Yksinhän tämän kaiken olisi tehnyt nopeammin, mutta mieluummin näin kuin kiukutteleva lapsi jaloissa. 

800g jauhelihaa
2 sipulia
3 herkku-/suolakurkkua
4 dl pitkäjyväistä riisiä
2 valkosipulinkynttä
1 litra lihalientä
2 prk smetanaa
2 tl grillimaustetta
suolaa
mustapippuria

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Keitä riisi lihaliemessä kypsäksi. Riisin kypsyessä paista jauheliha ja sipulit ja mausta seos. Sekoita riisit ja jauheliha sekaisin, lisää smetana ja pieniksi kuutioidut kurkut. Levitä seos voideltuun vuokaan ja paista 20 minuuttia.

Kuten ehkä kuvista näkyy, jätin itse smetanat ja kurkut tuohon vuuan päälle. Ajattelin, että jos poitsulle ei oiken nuo iske, niin riisi ja jauheliha maistuvat varmasti. Vaikka meillä ollaan kyllä pääsääntöisesti menty sillä logiikalla, että lapsi syö mitä hänelle tarjotaan. Varmasti on mehukkaampaa kun kaikki ainekset ovat sekoitettu yhteen, ja hyvinhän nuo kaikki pojalle upposivat.

Porin päivänä

Viikko sitten Porissa juhlittiin Porin päivää monen päivän ajan. Samaan aikaan kaupungissa vieraili myös italialaisranskalaiset markkinat, joten ohjelmaa riitti. Sattuipa vielä niin, että meidän perhe majaili Porissa miehen töiden johdosta. Perjantaina haisteltiin tunnelmaa pojan kanssa kahden, oltiin lähes koko töiden jälkeinen aika ulkona. Lauantaina saatiin nauttia markkinahumusta koko perheen kera.

Kengät Converse*, huivi Pieceshttp://www.def-shop.fi/pieces/*, farkut h&m (second hand), takki mamalicious (second hand), laukku Marimekko. 

 

Lompakko* 

Samalla ulkoilutin ensimmäistä kertaa uutta lompakkoani, vanha olikin jo tiensi loppupäässä. Suuria ostoksia ei tullut tehtyä, keskityin lähinnä ranskalaisiin herkkuihin, croissanteihin, patonkiin ja marmeladiin.

Tykkään kyllä markkinahumusta, niissä on tunnelmaa. Ei niinkään tee mieli ostaa niitä myytäviä tavaroita, mutta muurinpohjalättyjä ja muita herkkuja aina himoitsen. Tosin tällä kertaa mies osti lätyn, joka oli keskeltä raaka. Jotenkin ne lätyt tuntuivat lapsuudessa paljon paremmilta ja kermavaahtokin oli oikeaa kermaa eikä purkista pursotettavaa. 

*Kengät, huivi ja lompakko saatu DefShopista. Sisältävät linkkejä, joiden klikkaamisesta en hyödy mitenkään. 

Löydät Rouva Y:n + ilmianna itsesi

Blogipolulta
Instagramista
Facebookista 
Blogit.fi:stä
ja tietenkin voit myös seurata liittymällä lukijaksi bloggerin kautta. Itse olen lähinnä käyttänyt seuraamiseen bloggeria, mutta se kun ei aina päivitä kaikkia blogeja! Paljon tulee Facebookin kautta klikkailtua blogeihin, mutta useasti olen miettinyt, että pitäisi ehkä aktiivisemmin käyttää blogipolkua.

Blogeissa tuntuu tällä hetkellä olevan jonkinlainen suvantovaihe ja voisinkin lisätä muutamia blogeja omaan lukulistaan. Joten ilmianna itsesi, jos kuvittelet että voisin pitää blogistasi. Myös oman Instagraminsa voi ilmiantaa.

Metsäretkellä

Tänään lähdettiin koko perheen kanssa metsäretkelle. Pakattiin mukaan iltapalaa ja huristeltiin autolla Porin metsän liepeille. Ilma oli mitä loistavin, ihanan kirpeä syyssää. Annettiin pojan johdattaa joukkoa ja poikahan meni vauhdilla eteenpäin. Välillä pysähdeltiin katselemaan käpyjä, sieniä tai muuta matkalla löytynyttä. Päädyttiin pienen lammen rantaan. Kierrettiin lampi ympäri, jonka jälkeen kaivettiin eväät esiin. Nautittiin eväät ja ihailtiin ylitsemme lentäviä pienkoneita.

Loistava retki.