"Puolukkahaaste", vaihe 2

Maanantaina toteutin toisen puolukkahaasteeksi nimeämääni postaukseen tulleen idean. Meillä syötiin pitkästä aikaa poronkäristystä. On muuten melko hintavaa! Jotenkin tuntuu, ettei se ennen noin kallista ole ollut. Lihat nappasin ihan kaupan pakastealtaasta ja tein pussin ohjeen mukaan. Tosin sulatus- ja haudutusaika jäi kauas suositellusta, tämä tuli tehtyä hieman hätäisesti. Tietenkin kera perunamuussin ja niiden puolukoiden.

 

 

Kuvituksena paistovaiheessa napattu kännykkäkuva. Tiedättekö muuten kuinka paljon ärsyttää kun arkiruokalautaset ovat siniset? Melko paljon! Ainakin jos haluaisi ruuan näyttävän kauniilta tai siitä otettavan kuvan. Sininen syö väriä eikä kyllä yhtään tuo ruokaa esille. Ettäs tiedätte!

Siltoja, kevättä ja haikeutta

Käytiin muutama päivä sitten pojan kanssa katsastamassa Turun uusin silta. Olin ajatellut, että käytäisiin avajaisissa kurkkaamassa, mutta olimmi silloin jossain muualla. Sen jälkeen unohdin koko sillan, kunnes taas yksi päivä sen muistin.

 

Vaikka tuolloin olikin melkoinen pakkanen, oli ilma mielestäni keväinen. Jotenkin kummallisesti on todella keväinen olo, vaikka onkin vasta tammikuu. Huomaan ajattelevani, että pian on taas lämpimämpää ja tuo vähäinenkin lumi sulaa pois. Totuushan on kuitenkin toisenlainen. Pakkanen voi vielä kiristyä ja lunta voi tulla vielä paljonkin.

Toisaalta sitä lunta voisi tulla hieman lisää. Turussa on melko lumetonta ja olisi mukavaa käydä pojan kanssa vielä pulkkailemassa. Kevään tulo saa myös aikaan haikeutta. Muutto tuntuu todellisemmalta. Eilen pakattiin ensimmäinen lasti pakettiautoon ja perjantaina haetaan avaimet. Ensimmäinen tavaralasti tulee rauhassa perille, pysähtyy pariksi päiväksi mökille Raumalla. Tai Kodisjoelle minun mielestäni, vaikka se on onkin kuulunut Raumaan jo muutaman vuoden. Mutta kun sen aina on ollut Kodisjoki ja oma kunta.

Sisustusherkkuja

Olen aiemmin sivulauseessa maininnut pitäväni miehen siskon sisustamisesta. Eilen käytiin serkun luona leikkimässä ja samalla napsin hieman kuvia. Pääsette kurkkaamaan kahta ihanaa huonetta, makuuhuonetta ja serkkupojan huonetta.

Aloitetaan vaikkapa makuuhuoneesta. Huoneesta oli hirmuisen vaikeaa saada kokonaiskuvaa, pitäisi olla fisheye tai vastaava käytöstä. Mutta ehkäpä jotain hahmotatte.

Makuuhuoneessa on todella simppelit värit, joita sitten voi eri värein korostaa. Kuten tuolla punaisella tyynyllä. Tuo viltti ja tyynyt olivat muuten uskomattoman pehmeät! Sänky on yksinkertainen jenkkisänky, mutta se ei mitään pääty kaipaakaan. Sängyn yläpuolelta löytyy kaunis valkoreunuksinen peili. Jalkopäästä löytyy vielä ihana rahi, jota kuvissa ei pahemmin näy. Tästä asunnosta löytyy muuten todella usein leikkokukkia, nekin tuovat kivan väriruiskeen.

Serkun huone on sekin valloittava! Ja kuten aiemmin kerroinkin, on täällä käytetty värinä vihreää. Lastenhuoneeseen väriä helposti tulee esimerkiksi leluista, mutta silti mielestäni huoneessa voi olla jotain muutakin väriä tuomassa.

Tällaista tällä kertaa. Päässä käy kova tohina kun mietin kaikkia sisustusjuttuja! Ensi viikonloppuna mennään rakentaminen ja sisustus -messuilla, kuinkahan paljon sen jälkeen raksuttaa!

Hempeää

Eilen oli hempeä päivä. Vaaleanpunainen ei kuulu suosikkeihini, mutta nuo tulppaanit olivat niin kauniin hempeitä ja keväisiä, että niitä ei voinut jättää kauppaan.

 

 

Eilen toteutin ensimmäisen puolukka- ja karpalohaasteeseen tulleen vinkin. Keitin ja vatkasin elämäni ensimmäisen vispipuuron!

 

Puuro oli mielestäni helppotekoinen ja reseptin nappasin Valion sivuilta.

 

7dl vettä

2dl puolukkasurvosta

1dl sokeria

1dl mannasuurimoita

ripaus suolaa

 

Mittaa vesi ja survos kattilaan, keitä kolmisen minuuttia. Lisää suola, sokeri ja mannasuurimot kevyesti vatkaten (ettei suurimot klimppaannu, kuten minulla kun olin hidas). Anna kiehua kymmenisen minuuttia ja jäähdytä (itse vein näillä keleillä parvekkeelle).

 

Vatkaa jäähtynyt puuro sähkövatkaimella kuohkeaksi. Jos haluaa hifistellä, voi vesi-marjasurvosseoksen siivilöidä ja kiehauttaa uudelleen ennen muiden aineiden lisäämistä. Minä en jaksanut, eikä ne kuoren rämmäleen yhtään haitanneet.

Kuumeista

Aivan puskista, ilman ennakkovaroitusta, meidän pikkuiselle pojallemme nousi hieman lämpöä perjantain ja lauantain välisenä yönä. Ja kunnolla kuumetta oli sitten seuraavana yönä. Viikonlopun yöt eivät siis olleet kaikkein laadukkaimpia eikä päivisinkään boogie ole koko ajan ollut loistava. Noh, nyt näyttää paremmalta, mutta ei ruoka vieläkään kunnolla maistu ja itku on herkässä. Siis pojalla.

Tänään kuitenkin käytiin vähäsen jo kärryttelemässä ja muualla nähtyjen ihanien talvikuvien innoittamana nappasin kameran mukaani.