Purkkiruokataivas

Viikko sitten meidän poitsu eli viikonlopun puuroa lukuun ottamatta purkki(ja pussi)ruualla. Poikahan on aiemmin muutamaan otteeseen syönyt luumusosetta valmiina ja kerran maisteltiin Ella's kitchenin hedelmäsoseita. Syksyllä on kuitenkin edessä ulkomaan reissu, jonne ei luonnollisestikaan oikein pysty kuljettamaan omatekoisia ruokia. Ja kesähelteillä (kyllä niitä vielä tulee, vaikka nyt ei siltä näytä) omatekoisen ruuan kuljettaminen Porista Turun seudulle ei välttämättä ole fiksuin ratkaisu. Vaikka kylmälaukku kyllä pitää ruuat tuon matkan kylmänä.

 

Arvatkaapa mitä. Taisin hieman rakastua valmispöperöihin. On ne vaan niiiiin helppoja! Kuinka paljon kallisarvoista aikaa säästyykään kun ei tarvitse itse keitellä sapuskoja. 30 sekuntia mikrossa ja that's it. Mutta kliseisesti tälläkin kolikolla on kaksi puolta. Olin melko pöyristynyt ainesosaluetteloa lukiessani. Lämpimissä ruuissa on eniten vettä. Kasviksia pahimmillaan alle puolet ja lihaa noin 10 %. Soseet olivat myös melko hienoksi soseutettua. Mielelläni olisin ostanut hieman karkeampaa ruokaa. Siellä sitten kaupassa yritin valita niitä 8kk tuotteita, joissa olisi joitain palasia havaittavissa. 12kk soseet näyttivät rakenteeltaan paremmilta, mutta niissä taasen oli lisätty suolaa, joten vielä en niitä viitsinyt ostaa. Näihin lasipurkkeihin voisi myös soveltaa pullopalautuksen panttisysteemiä. Hirmuinen määrä lasiroskaa! Nämä voisi uudella ostosreissulla palauttaa kauppaan pientä panttia vastaan.

Hedelmäsoseissa ollaan oltu smoothielinjalla. Nämä nimittäin ovat (baby brekkietä lukuunottamatta) 100 % hedelmää. Purkeissa on hirmuisen usein sokeria tai muita lisättyjä aineita. Pussit ovat myös siitä käteviä, että poitsu pystyy itse tuosta soseensa imemään. Eli täydellisiä matkaeväitä vaikkapa rannalle. Tuota baby brekkietä en kyllä suosittele, se oli kamalan makuista! Siinä on siis hedelmän lisäksi riisiä tms. ja on isompi pussi. Näitä ostin kokeeksi, ajatuksella, että saattavat olla hieman täyttävämpiä. Nämä pussukat ovat myös luomua.

Miten teillä syödään? Valmista, kotitekoista vai sopivasti molempia?

Viime päivien touhuja

Kesä on rantautunut! Mä oon ihan intsinä! Ollaan viime päivinä vierailtu useaan otteeseen Kirjurinluodolla. Aivan loistava paikka kesäpäivän viettoon. Maanantaina meidän piti nähdä yksi äiti poikansa kanssa Kirjurinluodon rannalla, mutta ukkonen ja rankkasade muutti suunnitelmia. Ennen sadetta ehdittiin kuitenkin pojan kanssa viettämään hetki rannalla.

 

Keskiviikkona tavattiin viimeistä kertaa ennen kesälomaa MLL:n perhekahvilan porukan kanssa. Viimeisen kerran kunniaksi oltiin sovittu piknikistä juurikin Kirjurinluodolla. Paikka kuhisi lapsia. Perhepäivähoitajia hoitolasten kera, päiväkoti- ja koululaisryhmiä. Kuvista ei ihmisten paljoutta näe, Pelle Hermannin vankkurillakin kyllä oli tohinaa. Sain napattua kuvan ilman ihmisiä, olen melkoisen arka sellaisten kuvien julkaisemiseen, jossa jollain tasolla ihmisen voisi joku kumminkaimanserkku tunnistaa.

Ja torstaina taas joen yli puistoon! Keinuttiin ja katseltiin eläimiä.

Kymmenkuinen

Äitienpäivänä meidän pieni vauva täytti kymmenen kuukautta. Sen kunniaksi vilkaistaan mitä meidän kymmenkuisen elämään kuuluu.

Strategiset mitat saatiin neuvolasta maanantaina, pituutta 74cm ja painoa 10 140g. Maaginen kymppi meni rikki. Tällä kertaa mitattiin ensimmäistä kertaa hemoglobiini, testi antoi tulokseksi 120. Muuta neuvolassa ei sitten tehtykään. Vähän höpöteltiin, mutta ei mitään mainitsemisen arvoista.

Parin viikon sisällä on tapahtunut hirmuisesti! Herra otti ensimmäiset konttaukset ja nousi tukea vasten heti perään. Nyt konttaillaan hirmuisesti, vaikka välillä onkin kivampaa mennä vanhalla ja tutulla ryömimistyylillä. Tukea vasten noustaan edelleen, nyt jo hieman tukevammin. Ei siinä silti järjen häivää ole. Ulkona ei vielä osata liikkua, hiekkalaatikolla istuskellaan jämäkästi paikallaan.

Liukumäki on ihan parasta! Ja lintujen bongailu. Keinuminen on myöskin kivaa. Hiekkalaatikolla on hauskaa rikottaa äidin tekemät hiekkakakut. Ja maiskutella hiekkaa. Lapiolla jo jokin verran hakataan ja huidotaan, siitä se lähtee.

Ruoka maistuu pojalle hyvin. Naama pysyy peruslukemilla sapuskasta välittämättä. Maanantaina aloitettiin maistelemaan hapanmaitotuotteita, ei niin menestyksekkäästi. Raejuusto uppoaa hyvin, viiliä menee lusikallinen, toiselle ei suuta enää avata. Joten alkuperäisestä viiliä hedelmäsoseella -suunnitelmasta on siirrytty hedelmäsosetta viilillä -suunnitelmaan. Piimä ei myöskään ole hittituote. Aluksi sitäkin meni ensimmäinen hörppy, mutta poika taitaa haistaa tai nähdä, että mukiin on laitettu piimää. Ei meinaan edes ensimmäiselle hörpylle avata suuta. Harjoittelua siis jatketaan.

Samalla kun aloitettiin maitotuotteiden maistelu, luovuttiin yhdestä imetyskerrasta päivässä. Eli aiemmin olen imettänyt aina ruokailun jälkeen, mutta nyt välipalan jälkeisestä maidosta on luovuttu. Tarkoituksena on hiljalleen vähentää imetyskerrat yhteen. Tarkoituksena on jatkaa osittaista imetystä vuoden ikäiseksi asti. Olen ajatellut jättää aamumaidon viimeiseksi, osittain ihan itsekkäistä syistä. Aamuisin saan ehkäpä hieman pelattua aikaa varsinaiseen aamiaiseen kun annan maidon ensimmäisenä. Poika tosiaan heräilee kuuden hujakoissa ja kovasti kaipaa aamupalaa ennen seitsemää. Joten jospa tuolla maidolla saataisiin aamupala siihen 7.30 aikoihin. Muuten kaikki ruokailut ovat hirmuisen aikaisin. Toinen itsekäs syy aamuimetyksen jättämiselle viimeiseksi on oma pukeutuminen. Kun hoidetaan tissittelyt aamulla, voin ihan huoletta laittaa ihan minkälaisen paidan tahansa päälleni, ilman huolta imetyksen vaikeudesta. Kesä ja mekot!

Kuvissa meidän taiteilija taiteilee äitienpäiväkortteja. Inspiraationa toimi Mutsimatskua-blogissa taiteillut isänpäiväkortit.

Askel valmista taloa kohti

Tontilla on viime viikolla ollut hiljaista, mutta hommat ovat silti edenneet. Harkko- ja ikkunatoimittajan kanssa on tehty sopimukset. Meille aloitetaan pystyttämään Lakka-kivitaloa ja ikkunoiksi tulee Alavus-ikkunat. Turun seudulla vaihtui Lakan edustaja ja tällä edustajalla oli entuudestaan Alavus-ikkunoiden edustus. Vaikka emme Lakkaan olisi päätyneet, niin luultavasti ikkunat olisi silti otettu Alavus-ikkunoilta. Lakan tarjous oli toiseksi edullisin, Lujaltahan saimme edullisimman tarjouksen. Päädyimme vielä tilaamaan ontelolaatat suoraan valmistajalta (Ansion Sementtivalimo).

Skaala-ikkunat olivat pitkään toinen vaihtoehto, mutta Alavus-ikkunoiden tarjous oli meille sopivampi. Lisäksi tuo Lakka/Alavusmies tuntuu hyvältä tyypiltä, vaikka tuo ei nyt varsinaisesti vaikuttanut päätökseemme. Tarjouspyyntöihimme vastaamatta jättivät Pihla ja Tiivi, Fenestra taas meni konkurssiin.

Nyt tavoitteena on tehdä takkapäätöksiä. Lauantaina käytiin Uuniseppien ja Takkauunit Piilolan myymälöissä. Piilolalta löytyikin aivan ihana takka! Ikävä kyllä jokusen satasen yli budjettimme. Juuri kun olimme miehen kanssa puhuneet, että emme ala lipsuilemaan budjetista. Ja nyt sitten ehkäpä ollaan valmiita lipsumaan. Nyt vain kartoittamaan josko vastaavan saisi toiselta valmistajalta paremmin budjettiin sopien. Tuo takka oli kulma- ja hissiluukullinen valkoisella slammauksella kuorrutettuna. Meidän mittoihin suunniteltuna.

Alun perin olemme ajatelleen valkoista slammattua takkaa. Mutta Uuniseppien myymälässä oli kiiltävällä harmaalla laatalla päällystetty takka. Se oli myöskin upea. Ja sopisi suunnittelemaamme sisutukseen. Mutta kestääkö se aikaa ja onko se liian "erikoinen"? Jos joltain löytyy kokemuksia ja vielä parempaa, kuvia harmaasta takasta, jätä ihmeessä merkki kommenttilaatikkoon.

Viime viikolla piti tontilla jo räjäytellä, mutta eipä siellä ollut mitään tapahtunut. Joskos tällä viikolla sitten. Tiistaina kävin "hieman" teettämässä kopioita lvi- ja sähkökuvista. Saadaan omat kopiot kaikille tarvittaville tahoille. "Yllättävä" kustannuserä tämäkin, hintaa papereille tuli 119e. Ihan vaan kopioille. Täytyy tosin muistaa, että kyseessä on täysin normaaleiden paperikokojen ulkopuolella olevat kopioinnit ja kyllähän noita sivujakin tuli. Olisiko ollut suurin piirtein kuutisen kymmentä.

Lamaannus

Siinäpä ehkä paras sana kuvailemaan tuntemuksiani työnhausta. "Kiitos mielenkiinnostanne, mutta tällä kertaa ette valitettavasti tullut valituksi." No ei varsinaisesti yllätä kun en ole vielä yhteenkään haastatteluun päässyt. Haettujen paikkojen kokonaismäärää en tiedä, mutta kyllä se taitaa kolmenkymmenen paremmalla puolella olla.

Oikeasti olen jo luovuttanut. Tiesin tämän olevan vaikeaa, mutta kuvittelin silti pääseväni edes yhteen haastatteluun. Ala on raadollinen. Nopealla googlettelulla selviää, että lähes kaikki palkatut ovat jo kyseisen työnantajan piirissä. Muutamasta paikasta en ole löytänyt työntekijöiden nimiä, mutta uskon tämän pätevän myös niissä.

Pienehkössä lähikunnassa jopa määräaikaiseen suhteeseen palkattu oli entuudestaan kunnassa töissä. Ja tähän kuvittelin omaavani jonkinlaiset mahdollisuudet! Jep.

Mies on kovasti sitä mieltä, että poika laitetaan syksyllä joka tapauksessa hoitoon, jotta voin lähteä tarvittaessa sijaistamaan aamulla puhelimen soidessa. Ja näinhän se on kannattavinta. Mutta kyllä minä niin poden huonoa omaatuntoa, jos poika on hoidossa ja minä kotona! Toisaalta juttelin yhden samalla alalla olevan kanssa, joka viime syksynä oli hieman vastaavassa tilanteessa. Uudella paikkakunnalla ilman kontakteja. Ja hän oli laittanut lapset hoitoon ja tehnyt "nopeita lähtöjä". Ja hommia oli piisannut. Eipä kai tämä stressaaminen tilannetta mihinkään muuta.

Tämä teksti on ollut luonnoskansiossa noin viikon odottamassa jotain kuvia kaveriksi. Sinä aikana tapahtui jotain ihmeellistä. Minut kutsuttiin yhteen vakituisen työpaikan haastatteluun. Haastattelu oli ja meni ja ensi viikolla tekevät päätöksen. En yhtään osaa sanoa miten meni. Hyvin ja huonosti. Työpaikassa on luultavasti vapautumassa myös määräaikainen paikka (yksi haastattelija kovin raskaana) ja kerroin olevani käytössä myös tuohon paikkaan. Toivotaan parasta.

Kuvat ja teksti eivät ehkäpä kulje käsi kädessä, mutta ei tällaiseen melko masistelutekstiin voi yhtä synkkiä kuvia laittaa :)